perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kohta se alkaaa..

No se Ilosaarirock! En tiedä kumpaa odotan enemmän, itse rokkia vai parin päivän "vapaata". Luultavasti sitä jälkimmäistä. Tällä hetkellä hermot vaan alkaa olla revitty aivan totaalisen riekaileiksi. Ei jaksaisi kuunnella enää yhtäkään mielenosoitusmölinää pienemmältä eikä itkupotkuraivareita isommalta. Huh. Ihana elää viikonloppu ilman rutiineja, ilman puheen jatkuvaa keskeytystä, ilman jatkuvaa siivoamista ja ruuanlaittoa, ilman että joku roikkuu koko ajan jaloissa, käsissä, selässä... Saan syödä ruokani rauhassa silloin kun haluan, lämpimänä. Ei tarvitse nukuttaa ketään. Ei tarvitse syöttää ketään. Saan vaan olla ja tietysti viettää Jussin kanssa aikaa. Suoraan sanoen taidan olla aika poikki tällä hetkellä. Kuulostan varmaan kamalalta äidiltä joka vihaa kotimutsin hommiaan, mutta ehkäpä joku toinen kotimutsi tajuaa ettei se ihan niin mene.


Kotimutsin duunihan on loppujen lopuksi hienointa ikinä. On ihanaa olla tärkeä ja on ihanaa että joku kaipaa ja tarvitsee minua. Maailman hienointa on jakaa hetket kun lapsi oppii tai oivaltaa jotain. Isomman ipanan kohdalla on niin siistiä huomata, että hän on oikeasti alkanut kehittämään muistoja ja kertoilee niitä aina omituisissa tilanteissa. Silti on jo valtava palo ja halu palata esimerkiksi opiskelemaan. Aion toki viettää kotona vielä vuoden verran, siihen asti kunnes Alma täyttää kaksi. Sen pienempää en osaisi laittaa hoitoon. En silti ole ikinä kokenut samanlaista tunnemyllerrystä kuin tässä hommassa. Pienessä hetkessä hermo kiihtyy nollasta sataan ja nanosekunnissa se (yleensä) myös rauhoittuu. Olet iloinen kun lapset on iloisia, lasten ollessa pahalla tuulella myös oma mieli latistuu.


Tässä perheessä asia tuppaa myöskin menemään niin, että voin myöntää suoraan olevani helposti tulistuva luonne ja aivan sama homma on Sofiallakin. Se yhdistelmä ei välillä ole kaikista paras. Kun kiukutaan niin kiukutaan sitten kunnolla, toisaalta myös rakastetaan täysillä. Alma vaikuttaa toistaiseksi vielä rauhallisemmalta tyypiltä, isältään perittyä..


Tänään olisi luvassa vielä Lastenpop-ilmaistapahtumassa vierailua. Tarkoitus olisi toteuttaa sään salliessa samalla Sofian ensimmäinen piknik! Almakin viihtyi eilen hyvän tovin nurmikolla repimässä ruohoa. Ihana tämä rokkiviikko kun tässäkin kaupungissa tapahtuu jotain.

Hyvää viikonloppua kaikille ja rokkiin tulijoille käsky: Pitäkeehän hauskaaaa! :--) 
Niin ja kiitos vielä äitille joka pelasti ja mahdollistaa tämän rokin.<3

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Täällä taas!

Jokohan se olisi aika tulla takaisin ja alkaa taas postailemaan. Viimeksi se taisi tyssätä siihen, kun neiti Alman unentarve päiväsaikaan rupesi vähenemään. Vähentynythän se on nytkin entisestään, neiti vaan on oppinut useammin nukkumaan jopa parin tunnin pätkän päivällä. :) Almallahan on ikää kasassa jo hurjat 11kk ja muutama päivä päälle. Itse en tosiaankaan ole vielä sisäistänyt vauvavuoden loppumista ja sitä että oikeasti pitäisi jotkut synttärit järkätä. Ei minun pikkuinen voi vielä olla iso..


Niinkuin kuvastakin näkyy, Alma oppi seisoskelemaan jokunen tovi sitten. Nyt neiti vetää jo hirmuista vauhtia tukea vasten kävellen ja seisoo muutamia sekunteja myös ilman tukea. Iloisen luonteensa hän on säilyttänyt, tätä tyttöä ei kovin usein pahalla tuulella nää.<3 Hampaita löytyy neljä kappaletta. Maailman ihanin vauva, ehkä vähän äitin tyttö.. ;) Ei kuitenkaan vierasta oikeastaan ollenkaan.
Itse olenkin viettänyt koko kesän molempien tyttöjen kanssa kotona. Sofia on pitänyt koko kesän lomaa päiväkodista ja meno alkaa olla tässä heinäkuun puolessa välissä sellaista että huomaa seuran tarpeen ja puutteen.. Jussi sai heti sivarin päättymisen jälkeen töitä ja sielläpä ne hänen päivänsä kuluvatkin. Hirveästi mitään reissuja tai meininkejä ei olekaan voinut Jussin loman puutteen takia toteuttaa. Ensi viikonloppuna tosin olisi hurjaa meininkiä luvassa, Ilosaarirokkiin olisi tarkoitus suunnata! Ensimmäinen kahden päivän "loma" mutsille vuoteen, Alma ei ole ollut hoidossa kun harvoin yksittäisiä öitä. Taitaapa nekin yöt olla laskettavissa yhden käden sormilla koko vuoden ajalta.. 



Tässäpä nämä tämän hetken pikakuulumiset oikeastaan, lähinnä tarkoitus oli tulla kertomaan että takaisin ollaan ja blogi jatkuu. Kiitos muuten lukijat, olette näköjään tauosta huolimatta pysyneet.<3 Ihanaa kesää kaikille, postaustoiveet on todella tervetulleita ja niitä voi toimittaa tänne blogin kommenttiboksiin, Nimimerkillä isi-facebookkiin tai vaikka sähköpostilla mutsilaura@gmail.com. 
Palaillaan!