keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Mutsi kuntoon!

Nyt loppuu tämä valittaminen ja löllerönä lyllertäminen. Asia vaan on niin, että jos ei ole tyytyväinen itseensä, on tehtävä jotain. Se on sisäistetty, ok. Eilen pitkän arpomisen jälkeen tein päätöksen joka pitää seuraavat kuusi viikkoa. Liityin FitFarmin kuuden viikon superdieetille. Kunnon treenaamista ja tarkkaa ruokien punnitsemista luvassa siis. Ennen sitä on kuitenkin pakko juhlia viikonloppuna synttärit, 18vee ja 20vee partyt kun jäi lasten takia juhlimatta..

Tästä voi tulla mielenkiintoista. Treenitausta kun on viimevuosilta... Noh, surkea. Yläasteella vielä tanssia harrastin ja sen jälkeen KAIKKI jäi. Kävelyä ja hyötyliikuntaa ylipäänsä tulee toki jonkin verran. Jossain välissä Sofian syntymän jälkeen taisin saada jonkin hetkellisen päähänpiston olevinaan urheilla. Kesti sitä jopa pari viikkoa. Olen laiska, en tykkää urheilusta. Tulevan kuuden viikon ajan aion kuitenkin jopa tehdä jotain. Aamu alkaa neljänä päivänä viikossa lenkillä. Lisäksi neljänä päivänä viikossa hurja kotitreeni. Ihan tosissaan hurja, tuossa äsken "vähän testailin" noita liikkeitä ja voin kertoa että huomenna liikkuminen (tai sanotaan ennemmin liikahtaminen:D) on luultavasti aika tuskaa.

Vähän voisi kehua tuota superdieettiä. Kysehän on siis FitFarmin nettivalmennuksesta. Sisäänkirjautuessa löytyy ammattilaisten tekemät ja viikottain päivittyvät ruokavaliot, treenit, treenivideot ja kaikki tieto mitä vaan voi tässä projektissa tarvita. Aivan mahtavalta ja sinänsä helpolta vaikuttaa. Ruokavalio valitaan sen mukaan kuinka paljon tiputettavaa on ja sivuilta löytyy myös mm. lihaton ja maidoton ruokavalio. Koko homma maksaa 49e ja koska hyvä ystävänikin lähti mukaan, meni maksu meidän kesken puoliksi. :)

Tiedoksi siis kaikille (etenkin tutuille): Maanantaista 2.2.2015 lähtien kuuden viikon ajan en istu kahvipöydässä syömässä pullaa, kuljetan omia eväitä mukana ja hoidan urheilupuolen kunnialla. En mätä karkkia, en syö ravintolassa, en käy baarissa.

Loppuun vielä totaalisesti aiheesta poiketen Sofian synttäriviikonlopun kuvia.

Maailman paras Titi-nallekakku, kiitokset Jussin äidille ja siskolle!



Itse prinsessa<3

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Sivari ei ole vaihtoehto.

Hyvät keskustelut serkun kaa :)

Heipä hei, vanhasta tottumuksesta pääsi tämä kirjottaminen venähtämään mutta nyt useamman lupauksenkin jälkeen sain tämän aikaiseksi. Kirjoittelemassa siis Jussi. :)

Jo kauan ennen ku miun kutsunnat oli lähellekään ajankohtaset, mie olin aina saanu sellasen mielikuvan että inttiin pitää mennä ja intissä käy kaikki. Vanhempana tottakai mielipiteisiin tuli lisäks että sivarit on nössöjä, neitejä ja homoja, ei muita. Tottakai sitä itekki oli automaattisesti menossa inttiin koska kuka nyt haluais tehä ilmasta työtä vuoden ajan.

Kutsunnoistakaan en muista että ois hirveästi mitään sivarista mainittu, Intistä kyllä riitti tekstiä pitkäks aikaa eikä kukaan kertaakaan kysyny onko joku menossa sivariin tai haluaako joku tietää siitä lisää. Niinpä minäki sinne inttiin päädyin. Lenkkeilin puol vuotta kohottaakseni kuntoa sitä varten, olin kotifaijana että saisin olla Sofian kaa ennen pitkää erossa oloaikaa ja ootin kauhulla päivä päivältä enemmän lähtöä.
Lopputulos: Muutaman päivän jälkeen rupesin miettimään toista vaihtoehtoa sille vaikka sivari edelleen epäilyttikin, ja viimeisenä iltana alikessun kanssa jutellessani tämä sanoi heti ihmetelleensä mitä ihmettä minä siellä teen kun tilanne oli mikä oli. Kunpa ois joku sanonu tuohon tyyliin ennen sinne lähtöä...

Nyt kun miun palvelusta on jälellä enää reilu puoltoista kuukautta, voin epäröimättä sanoa etten oo katunu päivääkään että vaihdoin palvelusta. Toki jos tilanne ois ollu toinen nii oisin käyny intin loppuun ja viihtynyki siellä, mutta ei tämä sivari todellakaan sen huonompi vaihtoehto ole, eikä sellasta kuvaa pitäs antaa kenellekkään.
Nytki tässä yks päivä tuntu jotenki naurettavalta ku miun entinen pomo kehotti muille soitellessa olemaan mainitsematta siviilipalvelusta ettei se pilaa miun mahiksia työnhaussa. Täh?? Mie oon just ollu vuoden töissä ja se on huonompi juttu ku että oisin rämpiny metässä ja leikkiny sotaa..?
Nyt kaikki sotaintoiset on silleen: "Mutta intti tekee pojista miehiä.".. Samaa sarjaa ku: "Inttipojat on nii komeita." Öööö, okei?.
Ja onhan ne joo tosi hienoja ne inttimainosvideot joissa ajellaan tankilla ja räjäytellään kaikkee..

No joo anyway. :D Miun pointti on se että sivaria pitäs tuoda enemmän esille ja antaa semmonen kuva ihmisille että ei se oo mikään häpeä tai väärä valinta mennä sivariin jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Mieki tunnen olevani paljon enemmän hyödyksi tuolla sairaalalla ku metän keskellä. Eikä meistä sen huonompia ihmisiä tule vaikka ei poterossa viihdytäkkään... :P



Mut hei! Asiasta kukkaruukkuun, tänään oli erityisen erityinen päivä sillä meidän pieni-suuri prinsessa Sofia täytti tänään jo 3 vuotta! Hui kamala että se on jo iso tyttö. :o Juhlistettiinkin sitä jo tänään käymällä leikkimässä Carelicumin mukulakadulla ja illalla kakkukahvilla Satu-mummon kanssa ja sankari sai jo harjoitella kynttilöiden puhaltamista viikonlopun juhlia varten. :) Ja niin, ollaan tässä viime aikoina Sofian kaa kovasti opeteltu kuivaksi ja onki jonkun aikaa jo ollut päivisin vaipatta ja tänään on jo toinen yöki ilman. :D

Mukulakadun kauppias

Puuuuuhh!

Mutta näin, pääsin purkamaan mielipiteitäniki tässä ihan tarpeeksi ja nyt on muutenki varmaan ihan hyvä aika lopetella tältä erää. Huomenna pitääkin taas lähteä tonne sairaalaan töihin ku minusta nyt ei ollut miestä käymään sitä armeijaa viikkoa enempää :D

Kiitos, hei.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Loistavaa huomenta.

Kun levottoman yön jälkeen heräät flunssaisena vaille kuusi siihen, että vauva möllöttää sängyssään silmät yhtä pyöreänä kuin silloin keskellä yötäkin, yrität tainnuttaa sen maidolla jotta saisit vielä muutaman minuutin unta ennenkuin isompi herää, ei aamu ala ihan sillä oikealla jalalla. Vauva syökin, koko pullon, ja rupeaa sen jälkeen höpöttämään. Silmät kuitenkin pysyvät vielä kiinni. Pomppaat puolen tunnin ajan noin minuutin välein sängystä laittamaan tutin suuhun koska ne silmät ovat edelleen kiinni. Höpötys ei lopu, ei tietenkään. Vaille seitsemän silmätkin aukeavat taas. Otat vauvan epätoivoisena viereen koska omat silmät eivät pysy auki. Sillä sekunnilla isompi tulee itkemään ovellensa että sänky on märkä. No, anti olla, vauva kainaloon ja tsekkaamaan sänky. Tippa kuolaa.

Sofiakin nousi väärällä jalalla. Unet jäi vissiin kesken sen kuolatipan takia. Voi sitä marinan ja murinan määrää. Kahdeksan maissa pienemmän marmatus on jo sitä luokkaa että sänky kuulostaa kutsuvan. Kahdeksan jälkeen koittaa totaalisammuminen. Isompi ilmoittaa että on kakkahätä. "Tule minun kanssa vessaan." Minäpä tulen. Puoli yhdeksän Alma päättää taas ettei huvita nukkua.

No mutta hei, huomenna on lauantai ja käytettävissä kaksi vanhempaa. Aina ei voi mennä ihan putkeen eikä etes lähelle sitä. Pitää sitä välillä saada muistutus siitä että tosiaankin on kahden pienen lapsen mutsi. Sitäpaitsi tässä vaiheessa on jo ihan voittajafiilis, Jussi tulee parin tunnin päästä kotiin ja kaikki on vielä ihan järjissään. Ti-ti nalle synttäriastioistakin tuli saapumisilmoitus! Kakuntekijäksi lupautui Jussin äiti sekä sisko, Sofia saa siis jopa Ti-ti nalleksi tunnistettavan kakun, jes. :)

Hyvää viikonloppua, ensi kerralla lupaan että Jussi kirjoittelee.