tiistai 30. joulukuuta 2014

Laiska postaaja.

Joulu tuli, joulu meni. Hirmuinen kasa lahjoja neitosilla, joskin hyvin mukavia ja järkeviä kaikki. Lemppareina Almalla soiva majavamikrofoni, Sofialla hieno ulkomailta tuotu kimallepuku ja pari peliä, rummut, jätskivahat, lääkärisetti... On se iso tyttö, sen kanssa voi jopa pelata!
Aattoa vietettiin minun sukulaisilla, joulupäivä hurahti Jussin vanhempien luona sekä mummolassa. Alma sammahti kantoreppuun juuri ennen kuin pukki astui ovesta sisään ja heräsi kun lahjat oli avattu. Noo, eipä hän asiasta hirveästi vielä mitään ymmärrä.
Sen enempää en jaksa joulusta hölöttää, kuvat kertokoon loput.





Pahoittelen näiden viimeaikaisten postausten lyhyyttä ja kökköä olemusta, mutta tällä hetkellä tilanne kirjoittamisen suhteen on se, ettei vuorokaudessa yleensä riitä tunnit tälle hommalle. Etenkin nyt kun Sofiakin on yli kahden viikon mittaisella lomalla päiväkodista ja vietämme täällä neitosten kanssa kolmelleen päivät. Sitten tuleekin Jussi kotiin, pakko laittaa ruoka loppuun, syödä, Pikku Kakkonen, hetki leikkiä ja iltahommat. Niin ja se pienemmän hoito siinä sivussa. Neitien yöunilla olisi aikaa, mutta silloin onkin ainut hetki kun voi heittää hetkeksi aivot narikkaan ja tuijottaa telkkaria. Sen jälkeen on pakko mennä nukkumaan jotta jaksaa saman rumban seuraavana päivänä uusiksi.
Tulee tämä homma muuttumaan viimeistään sitten kun Almakin nukkuu vähän vähemmän mutta vähän pitempiä unia (max 30 min unilla kerkeää keittää kahvit, pestä pullot ja avata koneen). Ja toki Sofian päiväkodin jatkuminenkin helpottaa hommaa. :)
Seuraavaksi ajattelinkin laittaa Jussin kirjoittamaan. Sitä odotellessa..

Mukavat uudet vuodet kaikille, ei hölmöillä niiden rakettien kanssa!

Ps. Alma (vähän päälle 4,5kk) oppi juuri pari päivää sitten kunnolla kääntymään selältä vatsalleen ja ottamaan varpaista kiinni! :')

tiistai 23. joulukuuta 2014

Jouluja ja synttäreitä :)

Kun joulu alkaa lähestyä, tarkoittaa se tässä perheessä myös sitä, että synttärit lähenevät. Sofian nimittäin. Nyt kun neidille tulee ikää (jo) kolme vee, osaa hän itsekin jo sujuvasti ilmaista minkälaiset kemut haluaa. Ti-ti nalle kakku ja astiat on taottu jo monta kertaa mutsin takaraivoon. Sellaiset siis prinsessani saa, joskaan kakku tuskin on nalleksi tunnistettavissa jos minä sen teen. Suuria lahjoja en tule ostamaan, saatoin nimittäin vähän innostua noissa joululahjoissa..



Sofia oli vauvana ilopilleri. Hurmuri joka keräsi höpötyksellään, vilkutuksillaan ja irvistyksillään joka kauppareissulla useamman fanin lepertelemään ympärilleen. Sukulaiset ihmetteli, eikö tämä vauva ikinä itke. Eipä itkenyt ei, eikä itke Almakaan. Sitä en tiedä miten juuri meille on sattunut näin leppoisat yksilöt. Tai no leppoisat ja leppoisat, kova uhma Sofialla on päällä. Kuuluu ikään, yritän vakuutella.. :D

Sofia on välitön, avoin ja iloinen ihminen. Samaan aikaan myös äitinsä tapaan helposti tulistuva, tunteensa ilmaiseva ja äänekäs ihminen. Ihana tyyppi. Osaa puhua sujuvasti suomea ja pälpättääkin niin ettei tässä talossa itse saa puheenvuoroa ennenkuin neiti on nukkumassa. Sofia rakastaa sukulaisiaan ja kavereitaan ja seuraa ylipäätänsä. Ei ole tosiaankaan mistään ujoimmasta päästä. Vauvanakin skippasi vierastamisvaiheen.


Lemppareita leikeissä ainakin täällä kotona on tällä hetkellä muovailuvahat. Myös maalailu, piirtely, ja kaikki musiikkiin liittyvä on in. Rumpusetin hän laittaa peltipurkeista ja sankoista kasaan juuri sillä hetkellä, kun yritän laittaa pienempää nukkumaan. Osaa muuten laulaa myös englanniksi esimerkiksi tuiki tuiki tähtöstä.


Semmoinen on pähkinänkuoressa meidän pikkuneiti melkein kolmevee. Ja taitaapa tämän mutsinkin kaksykköset lähestyä.. 

Nyt kuitenkin mahtavat joulut kaikille, me suunnataan huomenna sekä ylihuomenna sukuloimaan. En malta odottaa sitä riemua kun aamulla avataan telkkari ja siellä on joulupukki! :'))

Ps. 



<3

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Vastauksia part 2.

Mitkä asiat eivät kuulu enää elämäänne lasten synnyttyä?
Laura: No, sellainen spontaani meneminen tietysti on jäänyt. Asiat ja menemiset pitää suunnitella tarkkaan ja mennä neitien rytmien mukaan. Tietenkään ei voi vallattomasti alkaa riehumaankaan, tosin eipä semmoinen kiinnostaisikaan enää. Rahaa pitää käyttää niin että sitä varmasti riittää kaikille ja ylipäänsä kaikkeen.
Jussi: Harrastukset on saanu jäähä taka-alalle ja yleisesti vapaus olla ja mennä vaan miten huvittaa loogisesti.

Millaisessa tilanteessa uskoisitte olevanne nyt, jos teillä ei olisi lapsia?
L: Varmaan aika huoletonta ja menevää elämää eleltäisiin. Luultavasti molemmat oltaisiin töissä, minulla kokin tutkinto taskussa jne. Yhdessä oltaisiin varmasti.
J: Armeija suoritettu, työelämässä ja varmasti Lauran kanssa yhtälailla oltas ja asuttas yhessä mutta hyvinkin menevämpiä oltas. "Kuin normaaleja nuoria" :D

Onko jotain haaveita kaatunut perheellistymisen myötä?
L: Ei. Sitä kautta on lähinnä syntynyt haaveita häistä, vanhana matkustelusta, siitä kun sitten joskus ollaan vielä nuoria mutta lapset jo isoja...
J: Suuren suuri ja mahtava rumpali ja rocktähti miusta ois pitäny ennen tulla. En koe tästä kyllä suuria sydänsuruja. :P

Rakennushommissa..

Jussi:

Ensireaktio kuullessasi että olet tuleva isä?
Täh? Oikeestiko? (epäuskoiseen sävyyn ja hyvin hyvin hämillään) :D

Kuin vanha olet?
Hirrrrrveesti. 20v :o

Milloin (vuodenaika/päivä) lopetit intin?
Viikko sinne menon jälkeen eli tammikuussa.


Laura:

Haluatko kolmannen lapsen, milloin?
Juuri tänään katselin jotain ohjelmaa jossa näkyi synnytys ja totesin Jussille että en tiedä tiedä voinko kuvitella etten enää ikinä synnyttäisi tai hoitaisi pientä vauvaa. Joskus tosin vannoin, että ehdoton maksimi lapsien määrässä on kaksi. Jos joskus vielä lapsen saisimme niin vähintäänkin se olisi piiiitkän ajan kuluttua, sitten kun minulta löytyy tutkinto ja nämä neidit on isompia. Niin, ja jos molemmat sitä silloin haluaa.

Miten isäsi otti raskautesi?
Ensireaktiona ällistys, sen jälkeen on hyvin rauhassa ollut. Ei hänellä mitään asiaa vastaan ollut.

Kuinka vanha Alma on?
Vähän päälle nelikuinen. Kovasti maistelee jo perunaa, bataattia, porkkanaa.. :')

Pienin apuri. :)

Lauran äiti:

Mitä sanoit kun kuulit että Laura ja Jussi on yhdessä?
Mitä sanoin? En muista, varmaan kyselin, että mikäs mies se tämä Jussi on...

Milloin näit Alman ensimmäisen kerran?
Syntymän jälkeisenä päivänä, kun vein Sofian kotiin.



Ja sokerina pohjalla Sofian vastaukset (ja vähän muutakin asiaa):


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Ahdistaa!

Ei huvittaisi olla luuseri joka jättää taas koulunsa kesken. Alma syntyi tähän saumaan juuri sen takia, että aikuislukiota on mahdollista käydä äitiyslomallakin. Takaraivossa kolkuttaa kuitenkin koko ajan se, miksi hemmetissä menin lukioon?

Koko idea lähti siitä, että tajusin jo Sofian äitiyslomaa viettäessäni ettei kokin työ ole se juttu jota haluan loppuelämäni tehdä. Rakastan kyllä ruuan laittoa edelleen ja teen sitä vähintään kerran päivässä. Mukava harrastus, ei työ. Toinen haaveeni olikin heti peruskoulun jälkeen työskennellä mielenterveyden, päihdetyön tai jonkinlaisen nuorisotyön parissa.

Aikuislukioon lähdinkin hakemaan pohjaa tälle. Tarkoitus oli jatkaa joko sosiaalialalle tai lukemaan lisää psykologiaa. Nyt olenkin alkanut miettimään, että kaikista paras pohja tälle olisi lähihoitajakoulutus. Jotenkin en sisäistänyt koulua vaihtaessani, että viimeinen vuosi lähihoitajakoulustahan painottuu nimenomaan siihen mitä itse on valinnut. Omalla kohdallani se olisi ehdottomasti mielenterveys- ja päihdetyön osaamisala.

Jos vielä kerran vaihtaisin koulua.. Noh, olisin automaattisesti perus teiniäiti joka ei kykene päättämään tai tekemään elämällään mitään. Nuori äiti joka jättää joka koulun kesken. Äiti huonoilla tuloilla. Tytär joka ei saanutkaan sitä valkoista lakkia...
Toisaalta taas olen äiti, jonka ajatukset ovat saaneet ammatinvalinnan merkeissä kypsyä muutaman vuoden. Tytär joka tietää mitä haluaa oikeasti tehdä. Pyrkisin juuri siihen ammattiin josta olen pitkään haaveillut, mutta jolle en ikinä uskonut päätyväni. Näiden ammattihommien piti kohdallani olla aivan helppo nakki. Peruskoulun jälkeen opinnot kokiksi ja siinä se. Joku päivä johtamaan keittiötä.

No ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa. Vajaa puolet kokkikoulusta, lapsi. Paluu kouluun, eroaminen koulusta. Puolivalmis kokki. Aikuislukioon uudella innolla. Lapsi.
Jos nyt päättäisin mennä aikuispuolelle lähihoitajakouluun, tarkottaisi se sitä, etten voisi opiskella vielä seuraavaan pariin vuoteen. En voisi laittaa Almaa päiväkotiin ennenkuin kaksi vuotta on neidillä ikää täynnä. Tiedän jo Sofian kohdalta miten pieni lapsi vuoden ikäisenä on. Aikuislukiota pystyisin jatkamaan millon vain ja olla silti päivät kotona. Vaikeaa..

perjantai 5. joulukuuta 2014

Vastauksia part 1 :)

Lopultakin luvattu kysymyspostaus, tai oikeastaan sen ensimmäinen osa. Kysymyksiä tuli sen verran että ehkä parempi vähän jakaa, kiitos niistä! : ) 
Ja pakko pahoitella, viimeaikoina ei vaan ole ollut aikaa istahtaa koneelle kirjoittamaan. Alma ei nuku mitenkään erityisen paljoa enää päivällä ja illat pitää pyhittää isommalle.. 

Onko toinen synnytys helpompi kuin ensimmäinen?
Jaa'a, nopeampi ainakin? :D Niin paha verrata näitä kahta synnytystä, toisessa kuitenkin sain epiduraalin ihan loppuvaiheessa ja toinen meni kokonaan luomuna.. Toisella kerralla ehkä kesti paremmin supistuskipuja kun tajusi konkreettisesti minkä takia sitä kärsii.

Sofian synnytys.
Tuleeko 3 lapsi?
Paha sanoa. Toisaalta tällä hetkellä tuntuu että lapsiluku on nyt tässä enkä todellakaan koe, että minusta riittäisi enää yhdellekkään lapselle ja toisaalta taas tosi haikeaa ajatella hoitavansa vauvaa viimeistä kertaa. Ei ainakaan ihan heti kolmatta. 

Aiotteko muuttaa?
Onhan siitä puhetta ollut. Nyt tosin tämä asunto riittää kokonsa puolesta vielä vallan hyvin, tässä on kuitenkin lähemmäksi 80 neliötä ja Sofia ja Alma voi mahdollisesti jakaa huoneen kohan Almakin vähän kasvaa. Joskus sitten ikioma rivitalonpätkä tai omakotitalo.. : )

Mitä ohjelmia seuraatte?
Laura: SYKE! Erilaiset äidit, Putous, Salkkarit, dokumentteja.. Ostoskanavaa tulee näin kotimutsina tuijotettua aika paljon.
Jussi: SYKE! Putous, joten kuten salkkareissa yritän pysyä mukana.

Onko kivaa olla mutsi/faija?
L: Valtaosin maailman parasta, toisinaan maailman vaikeinta..
J: Ihan mahtavaa, vaikkaki paikoittain hyvinki rankkaa hommaa.

Alman synnytys.

Jääkö teille paljon aikaa Sofian kanssa vaikka teillä on toinen lapsi?
L: Kyllä minä ainakin ihan kiitettävästi Sofian kanssa aikaa vietän. Eri asia tietysti se, että minkä ajan pystyy tosissaan olemaan läsnä. Toki Alma vie suurimman osan ajasta hereillä ollessaan ja silloin väkisinkin toinen joutuu odottamaan ja leikkimään yksin.
J: Kyllähän sitä kovasti yrittää hänenki kanssa olla vaikka huomion joutuu jakaa suurimmaks ajaks Alman kanssa. Huippu juttu oli kyllä ku käytiin kolmistaan Titi-nalle konsertissa kun Alma oli mummon hoivissa. :)

Meinaatteko mennä uimahalliin tai oletteko edes harkinneet sitä?

Joo, heti kun tätä mahaa ilkiää julkisella paikalla näyttää.. :D

Kerkeätkö tai meikkaatko jokapäivä kun lähet ulos?

En tosiaankaan.. Hikinen pipo päässä viilettävä mutsi on tuttu näky näillä main. Toki sillon eri juttu jos ollaan oikeasti lähdössä jonnekin päiväkotia pidemmälle. :D

Oliko sulla millaisia raskausoireita ja tekikö sun mieli syödä jotain hirveästi tai jotain muita hassuja intohimoja?

Sofian kohdalla mandariinit, porkkanat, minttulakritsa ja hammastahna. Alman kohdalla ei tullut mitään himoja, hirveä nälkä vaan. :-D Hirveitä liitoskipuja ja ennenaikaisia supistuksia tuli molempien kohdalla. Alman raskaus oli kipujen puolesta pahempi kuin Sofian.

Kesällä rannalla.
Jussi:

Miltä tuntui nähdä itsesi tv ohjelmassa?

Kummalliselta, vaikka sitä melkein vuoden ajan kuvattiin niin silti oli friikkii että se oikeesti pääty telkkariin asti. :D

Oletko saanut fanipostia julkisuuden myötä :D ?

En :D facebookissa vähän viestejä mutta en sen kummempaa :P

Luokitteletko itsesi teini-isäksi?
En mie oo enää pitkään aikaan etenkään nyt Alman myötä tuntuu että oon ihan normaali nuori faija.

Mitä Sofia tykkää katsoa telkkarista?
Pikku Kakkosta tottakai :D Jos DVD:t lasketaan nii Titi- nalle on ehdoton lemppari :)

Mitä jos Sofiasta tulisi lesbo, mitä tuumisit (kysymys molemille)?

L: Aivan se ja sama, Sofia saa olla juuri sellainen kun on eikä seksuaalisella suuntautumisella ole mitään väliä.
J: Eipähän tarvii huolehtii tyhmistä pojista :D No ei, jos se Sofiasta tuntuis oikealta nii tärkeintä on että hän ois onnellinen sellasena kun on. :) (#tahdon :P)

Miten sofia hoitaa sisarusta?
Pitää sylissä, antaa tuttia ja pyyhkii pukleja poskelta. Kovasti oottaa että pääsisi syöttämään Almaa kunhan alkaa kunnolla soseita syömään. :P

Kun sanoit yhdessä jaksossa että haluat ehkä sairaalaan töihin oletko alkanut jo opiskella sotella vai aijotko alkaa?
No miun sivari sairaalalla kestää vielä kolmisen kuukautta ja en aijo hakea kouluun ainakaan vielä.
Palveluksen jälkeen tarkotus ois päästä töihin ja saada välillä vähä elantoa ennen ku miettiikään mitään kouluja jos ikinä aionkaan enää käydä. Aika näyttää. :)

Miten sun äiti suhtautui kun kerroit lopettavasi armeijan?

"Kyllähän mie tän arvasin jos yhtään poikaani tunnen. Hyvä kun oot kotona." :D
L: Jussin äiti oli tässä asiassa aivan ihana!

Satu-mummo:


Miltä tuntuu kun Laura on nuori ja hänellä on jo kaksi lasta?
Tieto Sofian tulosta oli ensi alkuun vähän shokki, mutta kun alkujärkytyksestä selvisin, olen ollut täysillä mukana kaikessa. Alman tulo olikin sitten jo luonnollinen ja odotettu jatko. Minusta mummona olo on ihan huippua, vaikkei usein olo kovin mummolta tunnukkaan! On ihana, kun jaksaa touhuta ihan kuin Sofia olisi oma lapsi. Tai ehkä jopa enemmän, lapsenlapseen kun keskittyy ja suhtautuu ihan eri tavalla ja lapsenlapsia rakastaa ihan käsittämättömän paljon! Ja toisaalta meillä alkaa nämä sukupolvet olla suloisesti sekaisin, sillä 15 vuotta nuorempi pikkuveljeni sai puolitoista vuotta sitten ensimmäisen lapsensa... :D Vanhemmistani tuli siis iso-isovanhempia ja heti perään taas ukki ja mummo.
 
Onko Sofia monesti yötä sun luona?

Se vaihtelee tosi paljon, joskus saattaa olla pari kuukauttakin väliä ja sitten taas menee pari viikonloppua peräkkäin. Käyn kuitenkin Lauran ja Jussin luona vähintään kerran viikossa leikkimässä Sofian kanssa ja jos nuorison menojalka vipattaa, saatan olla siellä yötä lapsenvahtina.

Oletko sellanen pullan tuoksuinen mummu joka hemmottelee lapsenlapset piloille ja syöttää salaa herkkuja?

Tuota... Tämä mummo osaa tehdä uunin, mutta ei pullaa... :D On meillä Sofian kanssa omat juttumme, joita ei välttämättä kotona saa tehdä, mutta ruoka-asioissa olen samoilla linjoilla kuin vanhempansa, jos Sofia käy mieluummin kiinalaisessa kuin mäkkärillä, niin minun mielestäni siinä ei tosiaan ole mitään pahaa. . Opettelen paraikaa itsekin laittamaan kasvispitoisempaa ruokaa, Lauralta saa onneksi hyviä vinkkejä! Siis meillähän tämä menee niin päin, että minä käyn Lauran luona syömässä... :D

Mikä on hassuinta mitä Sofia on tehnyt?

Aika usein minun luona ollessa Sofia laittaa orkesterin pystyyn, soittaa itse kannelta ja mummo rämpyttää kitaraa. Biisistä riippumatta säestys tuppaa olemaan aina saman kuuloista... Erään kerran mummon piti soittaa rumpuja, kun Sofia lauloi "onpas heviä, onpasheviÄÄÄÄÄ..." (Fröbelin palikoita). Onhan näitä kaikkia pieniä sattumuksia, ei nyt just tule mieleen. Mutta Sofian kanssa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuten äitinsäkin kanssa aikoinaan! :D

perjantai 28. marraskuuta 2014

Yksi mutsi, kaksi lasta

Ei ole mahdollista tyynnyttää samaan aikaan sylissä kuusikiloista vauvaa ja kolmetoistakiloista taaperoa. Ei ole mahdollista juuri sillä sekunnilla olla pyyhkimässä räkää isommalta kun pienempi oksentaa bodyn märäksi. Ei ole mahdollista vahtia ja valvoa joka sekunti. Ei ole mahdollista mennä muovailemaan jos vauva pitää syöttää. DVD lähtee pyörimään vasta kun on saanut pienemmän vaipan vaihdettua. Ei saa huutaa, vauva nukkuu. Ei voi nukuttaa isompaa jos vauva valvoo.

Tänään yksi mutsi ei riitä. Pitäisi olla vähintäänkin kolmas käsi, mielellään myös kyky olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Epätoivo iskee. Ei pysty, ei kerkeä. Huomasin puoliltapäivin että olen viimeksi kerennyt käymään vessassa aamulla. Nälkä on. Sillä aikaa kun isompi söi maistatin pienemmälle porkkanaa. Tajusin juuri etten itse kerennyt syömään murustakaan. Kävin taistelua taaperon kanssa päiväunille menosta koska vauva heräsi juuri sillä sekunnilla kun isompi olisi pitänyt viedä nukkumaan. Tottakai.

Mutta tiedättekö mitä? Taisin juuri vahingossa opettaa Sofian menemään itse nukkumaan. En uskalla mennä katsomaan. Sen verran hiljaista tässä talossa on kuitenkin hetken ollut että tuskimpa hän siellä muutakaan hommailee. Alma paineli juuri takaisin nukkumaan. Molemmat tytöt samaan aikaan päiväunilla!?

Bileet sille.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Laura T, Laura K?

Jotenkin olen totaalisesti sivuuttanut tämän itseni esittelyosuuden. Osittain ehkä siksi, että tiedän monien lukijoideni katsoneen Teiniäidit-sarjaa. Ajattelin kuitenkin pienen esittelyn olevan paikallaan. Kuka on Laura T?

Jussin sanoin se menee näin:

"Impulsiivinen ja räiskyvä persoona joka ei pelkää näyttää tunteitaan. Äkkipikainen, menevä, temperamenttinen, järjestelmällinen ja vahva, mutta myös niin rento, iloinen, elämänhaluinen, hauska, äidillinen,  epäitsekäs, vapaamielinen, rakastava ja rakastettava nainen. Eli pähkinänkuoressa Pieni mutta pippurinen ikuisuussisustaja ja pullantuoksuinen supermutsi joka osaa myös irrotella eikä pelkää tarttua hetkeen ja jonka kanssa ei ole tylsistä päivistä huolta. Ja edelleen ihan yhtä söpö kuin nättiki se on ku aikoinaan niissä IRC-gallerian kuvissa millä mie olin jo ihan myyty kun ruvettiin viestittelee. :>
Ja niin kuin tuossa yks ilta Laurallekin totesin nii vaikka kuinka se neljän vuoden ja kahden lapsen myötä on rauhottunu ja muuttunu, niin iha yhtä mahottoman höveli se on edelleen ku meijän tavatessa. :D"

Niin ja varoitus, sisältää suuren määrän vanhoja teineilykuvia. :-D

Vanhin kuva mitä koneelta löysin, ala-asteelta.
Olen alunperin Joensuulainen. Eskarivuoteni asuin Kuhmossa, ala-asteen Polvijärvellä äitini kanssa. Tuohon aikaan olin todella pyöreä ja minua kiusattiin asiasta. Yläasteen aikoihin sain luvan muuttaa takaisin Joensuuhun isäni luo. Ei äidissä mitään vikaa ollut, itselläni vaan oli hirveä hinku päästä takaisin kaupunkiin. Kilot karisivat ja kas, sain kavereita. Tuohon aikaan myös seurustelin ensimmäisen kerran vähän pitempään, vajaan puolitoista vuotta.

Juhannus 2009?
Yläasteen puolivälissä alkoi mennä lujempaa. Käytin hyväkseni isän pitkiä työpäiviä, lintsasin koulusta. Alkoholi tuli kuvioihin ja nuori hölmö ajautui väärään seuraan. Äitini ja minun välit etääntyivät pahasti. Tuosta ajasta en voi enkä halua julkisesti enempää huudella. Se ei kuitenkaan ole mielestäni syy siihen, miksi minusta tuli teiniäiti. Melkein kaikilla on jossain vaiheessa elämää mennyt lujempaa. Nuorilla vanhemmilla se kausi vaan mahdollisesti on lähempänä menneisyydessä ja tuoreemmassa muistissa kuin kolmevitosilla mutseilla.

Toi tukka... Hohhoh. Yläasteaikaa.
Ennenkuin joku kommentoi, on tuubitoppi päällä. ;)
Ensimmäisen oman asuntoni sain ammattikoulun alussa. Se sijaitsi Joensuun keskustassa. Silloin kävin siis ravintola-alaa ja unelma kokin ammatista oli suuri. Täytyy kiittää äitiä ja isää. He minun vuokrani maksoivat ja auttoivat siinä vaiheessa kun raha-asiat ei ihan hallussa vielä olleet. Enhän minä siihen aikaan äitini laatimista budjeteista mitään tajunnut saati niitä noudattanut, mutta ehkä niistäkin jotain on nykyhetkeen tarttunut, nimimerkillä tarkkaan laskelmoiva ja nykyisin koko perheen raha-asioista vastaata mutsi.
Sitten tulikin Jussi kuvioihin. Se tarina löytyy täältä.

Ihkut pidennykset.
Jaffa nuorena ja oranssina. :D
Luonteeltani myönnän olevani äkkipikainen ja sen takia toisinaan hyvin ärsyttävä. Tulistun helposti ja voimakkaasti mutta liekki myös sammuu hyvin nopeasti. En osaa olla kovin pitkävihainen. Toisaalta olen myös hyvin iloinen ja naurava persoona. Voisin höpöttää vaikka tuntemattomalle elämän tarinoita jos sellainen tilanne vastaan tulisi. Rakastan hyviä keskusteluja, mielipiteiden ilmaisua ja karskia huumoria. Itseironiaa kyllä löytyy, joskin myös rajan tullessa vastaan on vastapuolen syytä lopettaa vitsailu.
Lapsilleni pyrin olemaan rento mutsi joka "ei ole niin justiinsa" mutta osaa myös asettaa rajat. En ole niin hyvä irrottautumaan lapsen mielen maailmaan kuin Jussi. Tykkään silti duunailla lapsen kanssa kaikkea ja järjestää pieniä yllätyksiä arjen keskelle. Tänään oli ohjelmassa Ti-ti nalle konsertti. Kyllä meidän pienisuuri megafani on onnellinen.


Osasiko joku otsikosta jo laskea yhteen 1+1? Miksi Laura Koo? ;)
Joo, häiden suunnittelu on virallisesti käynnissä.

torstai 13. marraskuuta 2014

mutsilaura

Sain ensimmäisen lapseni ollessani 17, toisen kohdalla olin ja olen siis edelleen 20.
Tarkoitus minulla ei ollut teiniäidiksi päätyä. Ensimmäinen raskaus oli aika shokki. Vauvan hoitaminen ei tuntunut aluksi yhtään luontevalta, enhän ollut edes ikinä pitänyt vauvaa sylissä. Suoraan sanoen en oikeastaan pitänyt lapsista. Serkkutyttöäni hoidin pari kesää, hän tosin oli vähän vanhempi jo.

Sofian alkuaika meni ihan sumussa. Olin aivan totaalisen paniikissa koko vauvan hoitamisesta. Myös synnytyksen jälkeisen masennuksen merkit olivat ilmassa. Muistan ajatusteni pyörineen vain siinä kuinka huono äiti olen, miten vauvallani on kaikki huonosti ja miten mistään ei tule mitään. Olin kamalan itkuinen. Pienikin aivastus tai vauvan outo ele sai kauhun valtaan.
Eräänä yönä Sofian nenä olin vähän tukossa. En saanut unta ja googletin "tukkoista vauvaa". Löysin hienon vinkin vaivan parantamiseen. Muutama kymmenen minuuttia myöhemmin asuntomme haisi niin pahasti sipulille ettei tosikaan. Eikä sipulin pilkkominen sukkaan ja sen asettaminen pinnasängyn luo etes auttanut. Seuraavana aamuna räkäkökkäre tuli itsestään ulos.

Sofia.
 En muista ensimmäisestä puolesta vuodesta oikeastaan mitään. Hassua, koska oma äitini oli samaan aikaan ihmetellyt miten luontevalta minun äitiyteni näyttää. Jälkeenpäin ajatellen ei "hoitotyössäni" mitään vikaa ollut, Sofialla oli aina kaikki paremmin kuin hyvin. Äitiys on onneksi aluksi kaikille opettelua, oli sitten nuori tai vanha.

Sofia, mutsi ja raskausarvet.:D
Nyt toisella kerralla on ollut ihana huomata miten helpolla vauvan hoidossa pääsee. Kaikki on tuttua ja luontevaa. Vauvan eleitä osaa tulkita. Toisen lapsen kohdalla haaste ei olekkaan siinä miten asiat vauvan kanssa sujuvat vaan siinä, miten sitä vanhempaa kohtelee. Sofia ei enää kaipaa hoitotyötä mutta on silti huomattavasti vaativampi tapaus kuin Alma. Mustasukkaisuus ei meillä ilmene niinkään sillä, että Sofia olisi Almalle ilkeä. "Viha", jos nyt etes sellaisesta voi kolmevuotiaan kohdalla puhua, kohdistuu meihin vanhempiin. Monet huutokonsertit, jäähyt ja dramaattiset lattialle heittäytymiset on nähty. Myös inttäminen, tottelemattomuus ja jopa ilkeys ovat tuttuja juttuja. Siinä on vanhemman hyvin hankala pysyä itse rauhallisena. Enemmän huolissani olisin kuitenkin siitä jos Sofia ei olisi Alman tuloon reagoinut mitenkään.
Onko täällä ketään kahden (tai useamman) lapsen vanhempia? Miten teidän esikoisenne on ottanut toisen lapsen syntymän ja milloin mielenosoitus on alkanut rauhoittumaan?

<3
Sitten vielä sellaista asiaa, että kysymyspostaus voisi tähän väliin olla hyvä. Meille on ihan kiitettävästi tullut kysymyksiä ja pohdintoja liittyen Teiniäiteihin sun muihin, ja voisi olla hyvä kasata ne ihan postaukseen asti. Kysyä saa siis mitä vaan hyvän maun rajoissa. Kysymykset voi olla osoitettu minulle, äidilleni, Jussille, jopa Sofialta vastaaminen onnistuu... Myös Jussin blogin puolelle voi kysymyksiä laittaa tulemaan. Ja rohkeasti vaan, kommentit voi laittaa myös anonyyminä jos ei omaa naamaansa tänne halua!

Kuulumisiin siis! :)

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivä


Ai että, on se hienoo olla faija. Varsinkin näin mahtavien tyttöjen ympäröimänä!

Aamu alkoi hyvin kivasti kun aamukahvilla sain heti ensimmäiseksi pienen paketin joka sisälti aivan törkeen hienon kortin jonka Sofia oli itse päiväkodissa askarrellut. Sitä varten Sofia oli saanu ihan ite harjoitella saksien käyttöä joilla se oli leikellyt värikkäitä paperin paloja ja liimaillut ne sitten itse siihen korttiin, ja lopputuloshan oli aivan mahtava niinkuin kuvasta näkyy.
Toisena osana paketista löytyi sika magee pipo jota olin ihaillut netistä mutten ois ite sitä kehannu ostaa kun se ei mikään halpa-halli pipo ollut.. Mut nyt mie sain sen hihii. 8)



Sittenpä kävin isinkultien kaa pihalla kuluttaa virtaa etenki meidän duracellista (Sofia), sillä aikaa kun Laura jäi jo valmistelemaan isänpäiväillallista, nams. Sitten molemmat neidit sammuinkin ruuan päälle ja päiväkahvin lomassa Laura jatkoi kokkailuja (jotka kylläkin kesti koko päivän :D).
Unien jälkeen kokkailun väliin kerittiin taiteilla sormiväreillä ukeille kortit ja ah! Sittenpä koitti illallisaika.
Ai että mitä yhdessä ideoituja herkkuja Laura oli loihtinutkaan: Alkuruoaksi tomaatti-vuohenjuustokeittoo leipäkoneella valmistetun juustoleivän kanssa, nams! Pääruoaksi lehtipihvi naudan ulkofileestä kera valkosipulimaustevoin, juustokermaperunoiden sekä yrttiporkkanoiden, tupla-nams!! Ja jälkiruoaksi lakritsi-salmiakki kakkua a'la pirkka-lehti, euforia-nams!!! Sofialle jälkiruuaksi oli hedelmärahkaa, neiti kun ei kovin suuri salmiakin fani ole.
Ei niinkun todellakaan parempaa ois voinut toivoakkaan isänpäiväaterialta. On Laura se aika velho kotimutsiks, uskomatitonta! :D






Ihanata ihanata sanon minä! Ei voi muuta sanoa kuin etten ihanampaa perhettä vois toivoakkaan.
Suurkiitokset vain miun iki-ihanoille tyttösilleni. :>

Ps. Onneks seuraavaan isänpäivään ei oo ku vuosi enää. :P

-Jussi

torstai 6. marraskuuta 2014

Ihana, ihana viikko!

Ai vitsi, kyllä täytyy myöntää että seura piristää.
Tällä viikolla on tapahtunut sellainen asia että mutsi on ottanut itseään niskasta kiinni! Oon ollut niin hurja, että olen ensinnäkin poistunut neljän seinän sisästä. Kävin Alman kummin kanssa viemässä kummilusikan kaiverrettavaksi, jes. :D Toisekseen Sofia sai leikkikaverin eräs ilta kun kaverini saapui samanikäisen tyttönsä kanssa meille. Silmä kun vältti hetkeksi niin eikös nämä olleet syömässä kissan muroja..
Tänään näin vanhaa ystävää pitkästä aikaa, hänkin on juuri saanut ihanan pojan. :) (Terveiset vaan, tiedän että luet tätä blogia:D) Ei voi olla mahdollista että hetki sitten Almakin oli tuollainen pieni nyytti.

Vähän kuppikakkuja (Sofian sanoin mumffimffeja) toissapäivänä.
Niiin piristävää saada seuraa. Täten kaikki yksinäiset Joensuulaiset (koti)mutsit ottakee yhteyttä, sovitaan treffejä! Huomaatte muutaman päivän jälkeen suuren muutoksen elämän ihanuudessa. :D Samaa lasten hoitamista, joskin huomattavasti miellyttävämmässä muodossa kun myös mutsi kohtaa mutsin.
Huomenna olisi vielä yhdet treffit sovittuna jonka jälkeen Sofia pääsee ukkinsa kanssa kauan odotetulle Fröbelin Palikoiden keikalle. Ihanaa, mukavaa, mahtavaa.  :'))



tiistai 4. marraskuuta 2014

Mutta jos ei halua imettää?

Imetys... Joo.
Kovasti sitä yritetty on huonoin tuloksin. Sofian kohdalla imetin ehkä reilun kuukauden. Se sattui, se oli epämukavaa, vauva ei nauttinut siitä ja vielä vähemmän mutsi. Sofiaa tosin jouduttiin alusta asti pakon alla ruokkimaan myös pullosta, hän kun oli alle kolmekiloinen syntyessään ja verensokeritkin aluksi heitteli.
Ensimmäisen lapsen kohdalla homma luultavasti kaatui siihen, että tietoa oli liian vähän. Ei se ole sellaista rinta suuhun ja kaikki on hyvin meininkiä. Lopulta homma tyssäsi totaalisesti monen päivän taistelun jälkeen. Itkin huonoa äitiyttäni ja sitä etten pysty tekemään sitä mihin jokaisen äidin pitäisi pystyä. Sain kovan kuumeen, kamalat jälkisupistukset eikä voimat riittäneet etes vauvan sylissä pitämiseen. Se loppui siihen.

Alman kohdalla en tiennyt alusta asti tulenko imettämään vai en. Koko homma kuitenkin lähti tosi hyvin käyntiin (sattui se tosin edelleen aivan hemmetisti aluksi) ja imetin lopulta reilut kaksi kuukautta. Se on hieno tunne kun kykenee ruokkimaan lapsensa ja arvostan niitä, joiden vauva on sinne puoleen vuoteen asti täysimetyksellä.
Minun hermoni ei siihen riittänyt. Koko ajan takaraivossa kolkutti se, miten mukavaa ja helppoa pulloruokinta on ja se, etten jaksa istua sohvan pohjalla imettämässä enää yhtään syöttökertaa. Mietin kuitenkin onko imetyksen lopettamiseen tarpeeksi hyvä syy se jos ei vaan halua. Onko äidillä loppupeleissä edes oikeus "valita" pulloruokinta?

Itse en saanut imettämisestä kovin hyvää fiilistä. Se ahdisti. Inhosin maidon herumisen tunnetta. Toisen lapsen kohdalla osasin jotenkin ajatella asian niin, että se on jokaisen oma valinta miten lapsensa ruokkii. Niinkuin oma äitinikin kommentoi: "Äitiys on muutakin kuin imettämistä."
Monet tuomitsevat pulloruokinnan. Itse en pidä sitä millään tavalla huonona vaihtoehtona. Sitä en tietenkään kiistä, etteikö rintamaito olisi paras ravinto pienelle. Ei se kuitenkaan mene niin, että rintaruokitut ovat terveitä ja pulloruokitut sairaita. Sofia sai ensimmäisen flunssan melkein yksivuotiaana siinä missä Alma sairasti kahden viikon ikäisenä imetyksen ollessa täydessä vauhdissa.


On pulloruokinnassakin huonot puolensa. Suurin on tietysti se, että se maksaa ihan mukavasti. Oma rumbansa on myös pullojen keittäminen ja maitoannosten valmisteleminen. Maito ei myöskään ole valmiiksi sen lämpöistä kuin pitäisi ja se pitää aina muistaa ottaa mukaan. Silti kallistun enemmän sen kannalle. Syöminen on paljon säännöllisempää, maitomäärien seuraaminen on helppoa ja mikä parasta, myös mies voi ruokkia välillä. ;) Enkä todellakaan usko siihen, etteikö vauvamme saisi tarpeeksi läheisyyttä vaikkei olekaan rintaruokittu.
Lopultahan Alman imetys loppui omaan päätökseeni, joskaan minun tuottamat maitomäärätkään eivät toisinaan tuntuneet riittävän.


No mutta, muistetaan että tämä on vain minun näkökulmani asiaan. En missään nimessä ole rintaruokintaa vastaan, voisiko sanoa että se ei vaan ollut minun juttu? En tiedä onko fiksua julkaista tätä tekstiä, tiedän että imetys jakaa vahvoja mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Mielenkiinnolla kyllä seuraan Kakkosella eilen alkanutta Imettäjät-ohjelmaa ja nostan hattua kaikille sarjassa esiintyville henkilöille, itse en olisi pystynyt olemaan asian suhteen noin avoin.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Viikonloppu

 Viikonloppuna...






...Liian isoa kokoa oleva puklitoppi vaihtui bilevermeisiin. Äitin pieni pallero oli ekaa kertaa mummolassa yötä. Hui, pelottavaa. Jaksoin dramatisoida asiaa siihen asti kunnes kuulin naistenhuoneessa keskustelun; "Sinne sai välillä jäädä mummon hoidettavaksi. Kyllähän tuosta vähän reppu jäi ja tissit on aika valtavat nyt. Viikon ikäinenhän se nyt on." No joo, jokainen tekee omat valintansa..
Hyvin selvittiin, sekä mutsi että mummo. Hakiessa odotti tyytyväinen pälliskä sitterissä sekä iloinen taapero joka omasta mielestään oli vielä jäämässä toiseksi yöksi.

...Tuli lunta. Sofia oli ihan innoissaan menossa pihalle leikkimään. Perhanan päiväunet vaan tuli hauskanpidon tielle. Kerkesi siellä silti viettää melkein kaksi ja puoli tuntia..

...Tuskastelin viikon ruokalistan kanssa (sekin isänpäivä tulossa ja menin lupaamaan kunnon pihvin..).

...SIIVOSIN. Voi kauheaa miten monta pölypalleroa ja hiekanmurusta voikaan seitsemänkymmenenviiden ja puolen neliön sisään mahtua. Sain myös muistutuksen siitä kuinka paljon voikaan ihminen inhota moppaamista. Mutta nyt on hyvä fiilis ja puhdas koti.

Huomenna koittaa taas arki. Jääkaapissa ei ole oikeastaan muuta kuin valo. Tiet on täynnä loskaa kiitos sen lumen jota tänään tuli, huomiseksi on nimittäin luvattu ihan kiitettävästi lämpöasteita. Onks pakko jos ei halua.?

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tuttu tunne.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin Jussin blogin puolella.
Nyt, kun pahin ensihuuma ja vauvakupla on puhjennut, tulee elävästi mieleen tuo aika kotona Sofian kanssa. Se on kaksipiippuinen juttu tämä homma. On niin ristiriitaista olla samaan aikaan mahdottoman onnellinen siitä miten ihana vauva minulla täällä onkaan hoidettavana ja toisaalta taas niin mahdottoman surullinen siitä ettei elämässä oikeastaan ole muuta.
Alman alkuajan yritin pitää itseni mahdollisimman kiireisenä. Varailin kirppispöytää sun muuta ja vannoin etten jumahda neljän seinän sisään. Kyllähän se tiettyyn pisteeseen toimii tuo siellätäällä juoksenteleminen, mutta budjetti ottaa vastaan aika äkkiä.. Nyt Alma lähestyy kovaa vauhtia kolmen kuukauden ikään ja p*skat, täällähän minä kökötän. Tällä hetkellä on taas useampi päivä vierähtänyt niin, etten oikeastaan ole nähnyt ketään enkä käynyt muualla kun päiväkodin ovella. Jes. En minäkään ikuisuuksiin jaksa kavereita vinkua sinne ja tänne, siinä tulee lopulta sellainen olo että vaan tyrkyttää itseään. Se on edelleen yhtä karua kuunnella kavereiden suunnitelmia leffaan menosta, kaffella käynnistä ja illanistujaisista, mikään noista kun ei mutsiuden takia minultakaan pois karsiudu eikä mikään ole siitä kiinni ettenkö pääsisi lähtemään, vauvan kanssa tai ilman.


Meillä ei ole omaa autoa, joskin sellainen sillointällöin on kuitenkin käytettävissä. Mulla ei ole ajokorttia. Bussit lopetti kulkemasta meidän kotikadultamme. Ahdistaa niin pirusti, ettei pysty edes lähtemään pyörimään turhaan keskustaan ja tappamaan aikaa. Sitä harrastin aina Sofian vauvavuoden aikana.

Minulla on tasan yksi kaveri jolla on lapsi. Suunnilleen saman ikäinen lapsi itseasiassa kuin Sofia. Hän tosin asuu vähän kauempana eikä päivisin ole mahdollisuutta sinne liikkua. Niiiiin kaipaisin sellaisia mutsikavereita, jotka eivät pelkää puhua kakkavaipoista ja vauvan oksennuksesta mutta jotka osaavat myös puhua jostain muusta. Myös Sofia on siinä iässä että nauttii seurasta, mutta kun minulla ei niitä mutsikavereita ole niin eipä ole lapsikavereitakaan.
Kun Alman kohdalla pohdin, haluanko jatkaa imettämistä, laitoin äidilleni viestin "Olenko kamala ihminen jos en halua enää imettää?" HEI IHAN OIKEASTI... Mutta ei mulle ketään muutakaan tullut mieleen jonka kanssa olisi asiaa voinut pohtia. Vaan mutsit tietää mutsien jutut, tajuattehan?


Perhekerhoihin sun muihin menoakin olen miettinyt, mutta kynnys sinne menoon on minulle aivan kamalan suuri. Ahdistaa ajatus perhekahvilassa yksin kököttämisestä. Eri juttu olisi, jos olisi joku jonka kanssa sinne mennä. Puistoon on vähän tyhmä mennä hölmöttämään tuollaisen pienen nyytin kanssa, Sofia kun viettää osan päivästään päiväkodissa.


No joo, ehkä seuraavalla kerralla hieman iloisempaa asiaa. Tämä blogi on minulle kuitenkin siinä mielessä tärkeä, että on edes joku johon purkaa. Postausideoita ja kysymyksiä muuten saa laittaa joko kommenttiboksiin tai sähköpostiin. :-)