perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kohta se alkaaa..

No se Ilosaarirock! En tiedä kumpaa odotan enemmän, itse rokkia vai parin päivän "vapaata". Luultavasti sitä jälkimmäistä. Tällä hetkellä hermot vaan alkaa olla revitty aivan totaalisen riekaileiksi. Ei jaksaisi kuunnella enää yhtäkään mielenosoitusmölinää pienemmältä eikä itkupotkuraivareita isommalta. Huh. Ihana elää viikonloppu ilman rutiineja, ilman puheen jatkuvaa keskeytystä, ilman jatkuvaa siivoamista ja ruuanlaittoa, ilman että joku roikkuu koko ajan jaloissa, käsissä, selässä... Saan syödä ruokani rauhassa silloin kun haluan, lämpimänä. Ei tarvitse nukuttaa ketään. Ei tarvitse syöttää ketään. Saan vaan olla ja tietysti viettää Jussin kanssa aikaa. Suoraan sanoen taidan olla aika poikki tällä hetkellä. Kuulostan varmaan kamalalta äidiltä joka vihaa kotimutsin hommiaan, mutta ehkäpä joku toinen kotimutsi tajuaa ettei se ihan niin mene.


Kotimutsin duunihan on loppujen lopuksi hienointa ikinä. On ihanaa olla tärkeä ja on ihanaa että joku kaipaa ja tarvitsee minua. Maailman hienointa on jakaa hetket kun lapsi oppii tai oivaltaa jotain. Isomman ipanan kohdalla on niin siistiä huomata, että hän on oikeasti alkanut kehittämään muistoja ja kertoilee niitä aina omituisissa tilanteissa. Silti on jo valtava palo ja halu palata esimerkiksi opiskelemaan. Aion toki viettää kotona vielä vuoden verran, siihen asti kunnes Alma täyttää kaksi. Sen pienempää en osaisi laittaa hoitoon. En silti ole ikinä kokenut samanlaista tunnemyllerrystä kuin tässä hommassa. Pienessä hetkessä hermo kiihtyy nollasta sataan ja nanosekunnissa se (yleensä) myös rauhoittuu. Olet iloinen kun lapset on iloisia, lasten ollessa pahalla tuulella myös oma mieli latistuu.


Tässä perheessä asia tuppaa myöskin menemään niin, että voin myöntää suoraan olevani helposti tulistuva luonne ja aivan sama homma on Sofiallakin. Se yhdistelmä ei välillä ole kaikista paras. Kun kiukutaan niin kiukutaan sitten kunnolla, toisaalta myös rakastetaan täysillä. Alma vaikuttaa toistaiseksi vielä rauhallisemmalta tyypiltä, isältään perittyä..


Tänään olisi luvassa vielä Lastenpop-ilmaistapahtumassa vierailua. Tarkoitus olisi toteuttaa sään salliessa samalla Sofian ensimmäinen piknik! Almakin viihtyi eilen hyvän tovin nurmikolla repimässä ruohoa. Ihana tämä rokkiviikko kun tässäkin kaupungissa tapahtuu jotain.

Hyvää viikonloppua kaikille ja rokkiin tulijoille käsky: Pitäkeehän hauskaaaa! :--) 
Niin ja kiitos vielä äitille joka pelasti ja mahdollistaa tämän rokin.<3

7 kommenttia:

  1. Kiva kun kirjottelet taas...oonkin miettinyt mitä teille kuuluu. Palaako Sofia syksyllä tarhaan? Niin se vaan on että kyllä Sofian ikäinen tarvitsee jo niin paljon kaikkia aktiviteetteja ja seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Sofian päiväkoti aukesi juuri tämän kuun alussa ja Sofia palaili sinne. :) Näin se on, etenkin kun sattuu noin liikkuvainen ja sosiaalinen yksilö olla kyseessä. :D

      Poista
  2. Ihanaa kun kirjoitit pitkästä aikaa! Teidän kuulumisia on mukava kuulla :) ja hienoa että siellä on kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  3. Hei!
    Mitäs teille kuuluu? Toivottavasti hyvää ei vaan ole tullut uutta postausta vähään aikaan. Hyvää joulun odotusta koko perheelle!

    VastaaPoista
  4. Hei! Tässä katselen teiniäitien uusintoja ja mietin, mitä teille nykyään kuuluu? Olette niin ihanan oloinen perhe ainakin tuon ohjelman perusteella.

    VastaaPoista
  5. Hei! Tässä katselen teiniäitien uusintoja ja mietin, mitä teille nykyään kuuluu? Olette niin ihanan oloinen perhe ainakin tuon ohjelman perusteella.

    VastaaPoista