tiistai 4. marraskuuta 2014

Mutta jos ei halua imettää?

Imetys... Joo.
Kovasti sitä yritetty on huonoin tuloksin. Sofian kohdalla imetin ehkä reilun kuukauden. Se sattui, se oli epämukavaa, vauva ei nauttinut siitä ja vielä vähemmän mutsi. Sofiaa tosin jouduttiin alusta asti pakon alla ruokkimaan myös pullosta, hän kun oli alle kolmekiloinen syntyessään ja verensokeritkin aluksi heitteli.
Ensimmäisen lapsen kohdalla homma luultavasti kaatui siihen, että tietoa oli liian vähän. Ei se ole sellaista rinta suuhun ja kaikki on hyvin meininkiä. Lopulta homma tyssäsi totaalisesti monen päivän taistelun jälkeen. Itkin huonoa äitiyttäni ja sitä etten pysty tekemään sitä mihin jokaisen äidin pitäisi pystyä. Sain kovan kuumeen, kamalat jälkisupistukset eikä voimat riittäneet etes vauvan sylissä pitämiseen. Se loppui siihen.

Alman kohdalla en tiennyt alusta asti tulenko imettämään vai en. Koko homma kuitenkin lähti tosi hyvin käyntiin (sattui se tosin edelleen aivan hemmetisti aluksi) ja imetin lopulta reilut kaksi kuukautta. Se on hieno tunne kun kykenee ruokkimaan lapsensa ja arvostan niitä, joiden vauva on sinne puoleen vuoteen asti täysimetyksellä.
Minun hermoni ei siihen riittänyt. Koko ajan takaraivossa kolkutti se, miten mukavaa ja helppoa pulloruokinta on ja se, etten jaksa istua sohvan pohjalla imettämässä enää yhtään syöttökertaa. Mietin kuitenkin onko imetyksen lopettamiseen tarpeeksi hyvä syy se jos ei vaan halua. Onko äidillä loppupeleissä edes oikeus "valita" pulloruokinta?

Itse en saanut imettämisestä kovin hyvää fiilistä. Se ahdisti. Inhosin maidon herumisen tunnetta. Toisen lapsen kohdalla osasin jotenkin ajatella asian niin, että se on jokaisen oma valinta miten lapsensa ruokkii. Niinkuin oma äitinikin kommentoi: "Äitiys on muutakin kuin imettämistä."
Monet tuomitsevat pulloruokinnan. Itse en pidä sitä millään tavalla huonona vaihtoehtona. Sitä en tietenkään kiistä, etteikö rintamaito olisi paras ravinto pienelle. Ei se kuitenkaan mene niin, että rintaruokitut ovat terveitä ja pulloruokitut sairaita. Sofia sai ensimmäisen flunssan melkein yksivuotiaana siinä missä Alma sairasti kahden viikon ikäisenä imetyksen ollessa täydessä vauhdissa.


On pulloruokinnassakin huonot puolensa. Suurin on tietysti se, että se maksaa ihan mukavasti. Oma rumbansa on myös pullojen keittäminen ja maitoannosten valmisteleminen. Maito ei myöskään ole valmiiksi sen lämpöistä kuin pitäisi ja se pitää aina muistaa ottaa mukaan. Silti kallistun enemmän sen kannalle. Syöminen on paljon säännöllisempää, maitomäärien seuraaminen on helppoa ja mikä parasta, myös mies voi ruokkia välillä. ;) Enkä todellakaan usko siihen, etteikö vauvamme saisi tarpeeksi läheisyyttä vaikkei olekaan rintaruokittu.
Lopultahan Alman imetys loppui omaan päätökseeni, joskaan minun tuottamat maitomäärätkään eivät toisinaan tuntuneet riittävän.


No mutta, muistetaan että tämä on vain minun näkökulmani asiaan. En missään nimessä ole rintaruokintaa vastaan, voisiko sanoa että se ei vaan ollut minun juttu? En tiedä onko fiksua julkaista tätä tekstiä, tiedän että imetys jakaa vahvoja mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Mielenkiinnolla kyllä seuraan Kakkosella eilen alkanutta Imettäjät-ohjelmaa ja nostan hattua kaikille sarjassa esiintyville henkilöille, itse en olisi pystynyt olemaan asian suhteen noin avoin.

8 kommenttia:

  1. JES! Hyvä teksti!
    Mun tyttö sai ensimaitonsakin jo pullosta, koska jouduin itse leikkaussaliin, kun istukka ei irronnut. Maito ei lähtenyt nousemaan ja en saanut tyttöä koskaan kunnolla rinnalle. Mulla on niin isot tissit, että asennon hakeminen oli todella haastavaa! Kätilöt sairaalassa toitottivat että pitäisi jo osata imettää. Itkien aina pyysin lisämaitoa pienelle, kun en saanut imemään rinnasta. Kotiin kun päästiin, pumppasin maitoa pienelle ensin paljon. Yritin saada rinnalle, muttei onnistunut ja pieni alkoikin aina kiljumaan naama punaisena ja siitäkös vasta tää mamma hermostuikin! Sitten sain kauhean flunssan ja voimat oli kaiken jälkeen niin loppu, että oli helpotus kun mies sai pienelle annettua vain pullon suuhun.
    Musta imettämisestä toitotetaan liikaa. Neuvolassa olin se paska mutsi, joka ei imettänyt. Valintoja, valintoja ja valintoja. Kukaan ei ole huono äiti, jos valitsee korvikkeen! Eikä kukaan ole huono äiti, jos imettää! Jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee! Mie olisin ainakin palanut loppuun, jos olisin jatkanut taistelua tuon pienen neidin kanssa. Olin lopulta niin hermostunut ja ahdistunut kun ajattelinkin imettämistä, että lapsikin hermostui. Nyt meidän neiti on 8kk ikäinen ja hyvin on kasvanut korvikkeella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsi, ihana kun joku uskaltaa suoraan tulla kertomaan oman tarinansa, nää imetysasiat on niin tabuja monille ihmisille.. :)
      Toki imettäminen on tärkeää, mutta ei siitä ketään pitäisi syyllistää jos haluaa valita toisin. Se on loppujen lopuksi aivan naurettavaa että tällaisesta asiasta pitää tehdä itselleen sellainen "olen paska mutsi kun en imetä"-juttu..
      Uskon, että lapsenikin loppujen lopuksi tykkää enemmän rennosta mutsista joka ruokkii pullosta kun hampaat irvessä imettävästä hermoheikosta, ihan samalla tavalla kun sinunkin lapsesi. :)

      -Laura

      Poista
  2. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa kirjoittaa omaan blogiin imetyksestä. Kun vain saisi ajatukset selviksi ja tekstiksi asti. Mutta siis kahden pullovauvan jälkeen imetys onnistuu nyt vasta kolmannella kerralla. Siitä huolimatta en oo kyllä vielä tajunnut sitä euforiaa mikä siitä pitäisi tulla enkä kyllä koe, ette Justus saisi jotenkin enemmän läheisyyttä, kuin Joona ja Juuso ovat saaneet. Tässä kahdessa kuukaudessa ei myöskään ole syntynyt mitään erityistä sidettä imetyksen takia. Tällä hetkellä imetyksen jatkaminen on lähinnä mukavuus-seikka. Se ei satu enää kokoaikaa (edelleen käytän välillä rintakumia, kun tissit ei kestä niitä syömismaratoneja) ja on niin paljon helpompaa yöllä nostaa vauva pinniksestä suoraan syliin, kuin raahustaa silmät ristissä keittiöön lämmittämään maitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita ihmeessä, se on sellainen aihe josta ei liikaa puhuta!
      Mullakin oli yksi suurimmista kynnyksistä imetyksen lopettamisessa se miten yöhommat sitten sujuu. Mietin sitä, että nukahtaako vauva yhtä helposti uudelleen ilman imetystä ja juurikin tuota vaivaa rampata keittiössä. Onneksi Alma on tosi säännöllinen syönneissään ja isäkin syöttää usein. :)

      Poista
  3. minä en imettäny lastani ku viikon ja sekin oli tuskaa, se ei onnistunu kun lapsukainen oli teholla kun oli saanu bakteerin itselleen niin sie sit syötettiin pullosta sitä niin eihän se imetys onnistunu si kotosallakaa ( ja voin kertoa että minulla oli jotenki maitoautomainen olo kun imetin) sit kun siirryttiin pulloon niin kumpikin oltiin onnellisia laps sai syödäkseen kunnolla eikä enää itkeskelly kun sai masunsa täyteen.. imetys ei oo kaikkien juttu, oon jo päättäny että seuraava lapsi kun tulee joskus en imetä.. meidän jannu jo viis ja hyvin on pysyny terveenä vaikka ei ole äidinmaitoa paljon juonu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkien oma valintahan se on, siihen tulokseen olen tullut. Kyllä se kieltämättä ärsytti kun mitä ikinä yritinkään tehdä niin keskeytys imetyksen takia tuli samontein. Etenkin kun on tuo toinenkin pieni jota pitää hoitaa..
      Niin, ja eiköhän kaikki lapset sairasta joskus, olipahan imetettyjä tai ei. ;)

      Poista
  4. Pakko kommentoida vaikkakin melkein puolivuotta kulunut kirjoituksestasi. Itsellä ekan lapsen kohdalla vauva syntyi sektiolla ja maito ei noussut heti. Pulloruokintaa ja osittaista rintaruokintaa harrastettiin sairaalassa. Rintaruokintakin taisi olla kumin kanssa. Kävin kaksi kertaa imetyspolilla harjoittelemassa imetystä. Itse en tehnyt asiasta ongelmaa että vauva söi paremmin pullosta, mutta ongelman teki ne kirotut sukulaiset ja tutut. Imetyksestä tai sen yrittämisestä kokonaan luovuin vauvan ollessa n. 3vko ikäinen. Minun stressi loppui siihen kun päätöksen tein. Tuli äärettömän helpottunut olo. Enkä toisaalta halua olla vauvassa kiinni 24/7, saa joskus poistua takavasemmalle ja jättää isin hoiviin sen korvikkeen kera. Meijän reipas 2.5v on sairastanut elämänsä aikana ehkä 2 flunssaa ja yhden oksennustaudin. Ei voi sanoa että olis sairaampia.
    Nyt kun toinen on tulossa millä hetkellä hyvänsä, olen pohtinut tätä asiaa jälleen. Tuttipulloja meillä on varastossa pilvin pimein, ostin jopa pullonlämmittimen jotta yösyötöt tapahtuis makuuhuoneessa ja helpottais omaa jaksamista. Jostain syystä ajattelen etten imetä. Mulla tosin nyt heruu jo maitoa, mutta en todellakaan ota mitään stressiä ja osittain aion taas pullosta joka tapauksessa antaa. Eniten ärsyttää kun neuvolassa ja luultavasti synnärillä ei edes anneta vaihtoehtoa pulloruokinnalle vaan ainut oikea ratkaisu on imetys. Äitiä ei tässä asiassa kuunnella. Eniten pelottaa vauvan syntymän jälkeen oma mummo joka oli sitä mieltä viimeksi että vauva itkee siksi kun ei saa rintamaitoa.. JUST. Mut tässä pätee nyt se, että jokaisella on oikeus valita ja onneksi on vaihtoehtoja. Pulloruokinnan koen itse tällähetkellä miellyttävämpänä ja sopivana just meijän perheelle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, tiivistit asian erittäin hyvin. Itsekin ajattelen että jos joskus kolmannen lapsen saan, tuskin tulen imettämään kovin pitkään. En vain koe sitä jostain syystä niin luonnollisena asiana itselleni. Tosin olen todennut nyt senkin viimeistään Alman vauvavuoden lopulla että pitää tehdä juuri niinkuin itsestä tuntuu. Rento mutsi on paras mutsi. :) Sama se mitä muut sanoo, he tehkööt itse niinkuin parhaaksi näkevät.

      Poista