keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tuttu tunne.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin Jussin blogin puolella.
Nyt, kun pahin ensihuuma ja vauvakupla on puhjennut, tulee elävästi mieleen tuo aika kotona Sofian kanssa. Se on kaksipiippuinen juttu tämä homma. On niin ristiriitaista olla samaan aikaan mahdottoman onnellinen siitä miten ihana vauva minulla täällä onkaan hoidettavana ja toisaalta taas niin mahdottoman surullinen siitä ettei elämässä oikeastaan ole muuta.
Alman alkuajan yritin pitää itseni mahdollisimman kiireisenä. Varailin kirppispöytää sun muuta ja vannoin etten jumahda neljän seinän sisään. Kyllähän se tiettyyn pisteeseen toimii tuo siellätäällä juoksenteleminen, mutta budjetti ottaa vastaan aika äkkiä.. Nyt Alma lähestyy kovaa vauhtia kolmen kuukauden ikään ja p*skat, täällähän minä kökötän. Tällä hetkellä on taas useampi päivä vierähtänyt niin, etten oikeastaan ole nähnyt ketään enkä käynyt muualla kun päiväkodin ovella. Jes. En minäkään ikuisuuksiin jaksa kavereita vinkua sinne ja tänne, siinä tulee lopulta sellainen olo että vaan tyrkyttää itseään. Se on edelleen yhtä karua kuunnella kavereiden suunnitelmia leffaan menosta, kaffella käynnistä ja illanistujaisista, mikään noista kun ei mutsiuden takia minultakaan pois karsiudu eikä mikään ole siitä kiinni ettenkö pääsisi lähtemään, vauvan kanssa tai ilman.


Meillä ei ole omaa autoa, joskin sellainen sillointällöin on kuitenkin käytettävissä. Mulla ei ole ajokorttia. Bussit lopetti kulkemasta meidän kotikadultamme. Ahdistaa niin pirusti, ettei pysty edes lähtemään pyörimään turhaan keskustaan ja tappamaan aikaa. Sitä harrastin aina Sofian vauvavuoden aikana.

Minulla on tasan yksi kaveri jolla on lapsi. Suunnilleen saman ikäinen lapsi itseasiassa kuin Sofia. Hän tosin asuu vähän kauempana eikä päivisin ole mahdollisuutta sinne liikkua. Niiiiin kaipaisin sellaisia mutsikavereita, jotka eivät pelkää puhua kakkavaipoista ja vauvan oksennuksesta mutta jotka osaavat myös puhua jostain muusta. Myös Sofia on siinä iässä että nauttii seurasta, mutta kun minulla ei niitä mutsikavereita ole niin eipä ole lapsikavereitakaan.
Kun Alman kohdalla pohdin, haluanko jatkaa imettämistä, laitoin äidilleni viestin "Olenko kamala ihminen jos en halua enää imettää?" HEI IHAN OIKEASTI... Mutta ei mulle ketään muutakaan tullut mieleen jonka kanssa olisi asiaa voinut pohtia. Vaan mutsit tietää mutsien jutut, tajuattehan?


Perhekerhoihin sun muihin menoakin olen miettinyt, mutta kynnys sinne menoon on minulle aivan kamalan suuri. Ahdistaa ajatus perhekahvilassa yksin kököttämisestä. Eri juttu olisi, jos olisi joku jonka kanssa sinne mennä. Puistoon on vähän tyhmä mennä hölmöttämään tuollaisen pienen nyytin kanssa, Sofia kun viettää osan päivästään päiväkodissa.


No joo, ehkä seuraavalla kerralla hieman iloisempaa asiaa. Tämä blogi on minulle kuitenkin siinä mielessä tärkeä, että on edes joku johon purkaa. Postausideoita ja kysymyksiä muuten saa laittaa joko kommenttiboksiin tai sähköpostiin. :-)

4 kommenttia:

  1. Moi Laura. Olen nyt jonkin aikaa seurannut juttujasi ja kiitän niistä. Mukava seurata teidän elämää ja vaikutatte tosi ihanalta perheeltä!
    Kannustan lähtemään ehdottomasti johonkin kerhoon! Muistan, että minulla oli myös kova kynnys kun en tuntenut kerhosta ketään, mutta kyllähän niitä tuttuja sieltä pikku hiljaa tuli. Ja niiden mammojen kanssa onkin nyt tunnettu monta vuotta ja käyty yhdessä asioita läpi. Mikä parasta, lapsilla on sellaisia kavereita, jotka he ovat tunteneet aina! Eli kerhoon vaan, pahimmillaankin saa sentään vaihtelua päiviin ja parhaimmillaan elinikäisiä ystäviä niin aikuinen kuin lapsikin!
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Olen vannonut että Alman vauvavuoden aikana tulen käymään jossain kerhossa tai perhekahvilassa, kiitos kannustuksesta.
      Hyvää syksyn jatkoa sinnekin! :--)

      Poista
  2. Täällä ilmottautuu yks 20 vee mamma, jolla on kohta 1,5 vuotias tyttö. Meilläkin tuppaa välillä olemaan tylsää niin ymmärrän paremmin kun hyvin tuon kaupungilla turhaan pyörimisen. Ja tämän tulin sulle kertomaan siksi, että satuin kattomaan sitä teiniäidit-ohjelmaa ja liikuitte siinä todella tutun näkösessä ympäristössä. :D mietin aluks et miten voi olla ettei oo törmätty missään, mutta eipä kai sitä törmää jos kumpikaan ei käy missään. Heh :D miekään en siis hirveesti oo käyny missään niissä kerhoissa kun tuntuu et siellä on jo valmiiks tietyt äitiporukat, joihin on todella hankala mennä mukaan. Perheentalolla käymistä suosittelen, jos ette vielä oo käyny. Siellä on miusta ihan mukava ilmapiiri. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siitä ei ole pitkä aika kun ylipäänsä kuulin tuosta perheentalosta ja siellä oliskin tarkotus käydä joku kerta. :)
      En täällä kehtaa rupea tarkkaa asuinpaikkaa huutelemaan mutta jos maisemat tutulta näyttää niin mielellään minä samaan leikkipuistoon voin osua vaikka ihan tarkoituksella joku päivä. :)

      Poista