maanantai 20. lokakuuta 2014

Teiniäidit

Heips!

Blogivallankumous on tapahtunut, Jussi syrjäytetty ja meikä astunut valtaan. XD No ei vaan, jos nyt lähdettäis tästä yhteispostauksesta joka Jussin blogin puolella luvattiin ja katsellaan siitä sitten etiäpäin. Jussin ihana faijablogihan tosiaan hiljenee näiltä osin ja kuulumiset löytyvät jatkossa täältä. Toki Jussikin saa halutessaan tänne minun blogini puolelle kirjoitella (ja tuleekin kirjoittamaan).
Teiniäidit-sarja. Niin.. Se herättää paljon sekä puolesta että vastaan. Tän kolmannen kauden nimi ja teemahan on "Elämää taaperon kanssa". Tästä fiksuin ihminen voikin jo päätellä, että kun lapset ovat kasvaneet taaperoiksi, on myös vanhemmilla jo hieman enemmän ikää. Tästä taas voi päätellä, että kalloon on takoutunut ehkä jo vähän järkeä, kokemusta, varmuutta olla lapsen kanssa. Monille tämä teema on mielestäni jäänyt epäselväksi. Kausi on tylsä, koska siinä ei nähdä samantasoista draamaa kuin edeltäjillään. Monet ovat toki myös kommentoineet, että on mukava katsoa sarjaa vähän vähemmillä sekoiluilla ja uusilla ihmisillä. No, mielipiteitä on yhtä monta kuin ihmisiäkin.

Me lähdimme mukaan sarjaan siinä vaiheessa kun meille pyyntö Jussin blogin kautta tuli. Emme miettineet hetkeäkään, olinhan minäkin jo hakulomakkeita pyöritellyt ja vatvonut. Ajattelin kuitenkin olevani liian tylsä kyseiseen sarjaan. Oli hyvä idea ottaa meidät perheenä mukaan. On mukavaa, että ihmiset näkee ainakin yhden teiniperheen jolla faija on täysillä kuvioissa mukana. Ja onhan se Jussi ihku kun se on tollanen nuori komea faija joka rakastaa lapsiaan. ;)

Minulla ideana oli myöskin antaa hyvä ja järkevä kuva tällaisesta teinimutsin- ja faijan arjesta. Kuvaaminen itsessään ei edellyttänyt meiltä (toisin kuin jotkut kuvittelee) minkäänlaista feikkaamista, asioiden vääntämistä ja kääntämistä tai huonojen asioiden kaivelua. Ohjaajamme "käskyt" oli lähinnä luokkaa "korjataan mikin asentoa", "pienennetään taustamelua". Tuli joskus myös sellaista, että jos puhuimme jotain oleellista kameran ollessa pois päältä, saatettiin pyytää puhumaan asia uudelleen läpi. Toki aluksi kaikki oli vähän uutta ja jäykkää, mutta voin kertoa että viimeistään Jussin armeijaan lähtiessä se oli aivan se ja sama oliko kameroita vai ei. Kaikki kuvattu materiaali on kuitenkin totta ja pala meidän arjestamme. Harmillisen paljon tavaraa myös jäi leikkauspöydälle.
Niinkuin Teiniäitien FB-sivuillakin kommentoin, kuvaaminen oli mukavaa mutta samalla hyvin henkilökohtaista. Välillä tuli tilanteita joissa ajatteli, että onko kameran tosiaan pakko tämäkin hetki ikuistaa.. Monen päivän kuvaaminen myös väsytti sekä henkisesti että fyysisesti jollain tasolla, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Päivän jälkeen oli sellainen "kaikkensa antanut olo". :D Myös Sofiasta huomasi päivän päätteeksi oliko ollut kuvauspäivä vai ei.

Onneksi meille sattui aivan paras tiimi joka tätä sarjaa meidän kanssamme rakensi. Kysyin ohjaajaltamme Emma Taulolta millaista ohjelmanteko meidän kanssamme oli ja tällaista tuli vastaukseksi;
"Jussi ja Laura löytyivät ohjelmaan blogin kautta, ja kävin viime vuoden lokakuussa koekuvaamassa Joensuussa. Aika pian oli selvää, että tässä on supersuloinen perhe jotka ehdottomasti halutaan mukaan ohjelmaan! Teini-isän näkökulma tuntui hyvältä ajatukselta, kun ollaan edetty sarjassa jo kolmannelle kaudelle. Vuoteen Jussin ja Lauran kanssa mahtui aika monta mukavaa yllätystä. Onnistuimme yllättämään ainakin Lauran kerran (jakso 3), mutta hauskaa kyllä, myös Jussi ja Laura yllättivät kuvausryhmän (tämän uutisen näkee jaksossa 5)! Lisäksi on sanottava, että Sofian kanssa oli ihan äärimmäisen helppoa ja ihanaa kuvata, ja se on harvinaista tuon ikäisten kanssa. Vuoden aikana oppii myös tuntemaan toisensa aika hyvin puolin ja toisin. Kymmenen vuoden ikäero ei ole niin suuri, ja pääsin samalla itsekin muistelemaan itseäni samanikäisenä – muistan esimerkiksi, miltä tuntui kun oma poikaystävä lähti armeijaan. Pääsimme kuvaajien kanssa todistamaan ja elämään mukana monia tärkeitä hetkiä perheen elämässä, ja ennen kaikkea synnytyksessä mukana oleminen oli paitsi äärimmäisen suuri luottamuksen osoitus, myös yksi hienoimmista kuvauskeikoista koskaan. Kiitokset siis koko perheelle kuluneesta vuodesta ja rohkeudesta päästää katsojat kurkistamaan arkeensa!"
Ja mitäpä tämä postaus olisi itse teinifaijan kommentteja. Jussi ääneen siis.
"Koko sarjan kuvaaminen oli aika mielenkiintoinen kokemus. Välillä se oli mukavaa ja rentoa mutta toisinaan taas aika rankkaa. Se oli hauskaa, mutta välillä suorastaan aivan p***eestä. Mutta loppujen lopuksi reissusta jäi positiivinen jälkimaku, enkä osais kuvitellakaan jos ei oltas lähetty koko proggikseen mukaan. Seki ois ollu sääli ettei oltas ikinä tavattu meijän huippuu tekijätiimii, varsinkaan Emmaa. :D
Parasta koko hommassa on miten realistisen kuvan tuosta saa siitä, miten meidän elämä rullaa ihan normaalina arkena eikä tää elämä mitään suurta ja kohauttavaa draamaa todellakaan ole niin kuin sen vissiin pitäisi tv-viihteen kriteereiden mukaan olla.. Jokainen kyynel, hymy, sana ja tapahtuma on täyttä totta, ei tosi-tv:tä.
Mutta näin, siinäpä tekstiä minunki puolesta ja näin vallankumouksen äärellä toivotan hyviä lukuhetkiä tämän Lauran blogin parissa. Varmasti saatte paljon useammin ja paljon monipuolisempaa luettavaa kuin miun aikana. :P Tottakai minäkin varmaan paikoittain tulen kuulumisia kertoilemaan tänne mutta tarkoitus olis miun yrittää ylläpitää tuota facebookin puolta pienten reportaasien muodossa.
Mutta nyt minun puolestani kiitos hei!"
KUVAT: Jukka Lintinen
Näin. Pidemmittä puheitta, muistakaahan katsoa huomenna YLE TV2 Teiniäitien kauden päätösjakso klo 19.30!
Kuulumisiin! :)

7 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin teistä :) Tuli niin mieleen oma inttileskiaika, mies oli puoli vuotta armeijassa kun lapset oli 2v ja ½v. Siitä on jo pari vuotta aikaa, ehtinyt kolmaskin syntyä sen jälkeen. Silti tuoreessa muistissa se tunne, kun joutui heipat sanomaan pitkäksi aikaa... Mahottomat symppisplussat vielä joensuun murteesta :)

    VastaaPoista
  2. Ai niin ja se piti vielä sanoa, että hymyilytti sun reaktio Antin tapaamiseen :) Me on asuttu melkeen Antin vanhemien naapurissa ja tuli nähtyä Anttia tosi useasti, ollu mulle niin normaalia häntä nähä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo voin kertoa että itekkin oon nauranu reaktiolleni.. :D Se tila jossa olin oli vaan täysi paniikki joka siinä sitten purkaantui, Jussi kun ei yleensä järjestä mitään ja viimesimpänä osasin tollasta odottaa.. :-D

      Poista
  3. Itse tykkäsin juuri tästä kaudesta sen takia, että vähemmän sellaista teinirellestystä yms :D

    Ei todellakaan ollut mikään tylsä kausi. Tästä sai paremman kuvan teiniäitiydestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tämä kausi minunkin mielestä vastaa enemmän todellisuutta. Toki ihmisiä ja tarinoita on monenlaisia..

      Poista
  4. ite jäin ihmettelemään miksi (en huomannut ainakaan) ei sanottu sarjan tralerissa teemaa kuten 2 edel. tulee olo että oliko kuvaustryhmän mielestä lian tylssä jos trailerissa ois tsanottu että elmää taaperon kanssa. kuitenkin 2 ed. kaudes on se aihe sanottu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta tuntuu että koko teema kehittyi kunnolla vasta kun kausi alkoi olla purkissa. Mutta joo, sitä olis voinut ehkä tuoda enemmän esille. :)

      Poista