lauantai 20. helmikuuta 2016

Moi!

On tainnut jäädä tämä blogin kirjoittaminen, viimeinen päivitys näyttäisi kesältä olevan.. :D
Hyvää meille kuitenkin kuuluu. Blogi on jäänyt lähinnä ajanpuutteen vuoksi ja osittain myös sen takia että koin meidän päivien sinänsä olevan aika tylsiä. Toki jos enemmän aikaa olisi niin keksisi myös aiheita mistä kirjoittaa. Ehkä jätän toistaiseksi tämän blogin kuitenkin näkyviin, tuskin kuitenkaan enää päivittelen.

Tällä hetkellä meidän tilanne on se, että Jussi hakee kuumeisesti töitä ja itselläni olisi tarkoitus ensi syksynä palailla kouluun. Naimisiin menimme marraskuun lopulla, samoihin aikoihin kun meillä tuli viisi vuotta yhdessä täyteen. Sofialle tuli juuri ikää mittariin 4, Alma on puolitoistavuotias. :) Ihania ipanoita molemmat, hauskoja tyyppejä. (Tällä hetkellä tosin Sofia on flunssassa ja veti elämänsä raivarit päiväunille menosta vaikka meinasi nukahtaa pystyasennossakin....)

Mutta sen suurempia löpinöitä en rupea nyt kirjoittelemaan, meidät löytää nykyisin instagramista nimillä @jusshih & @mutsilaura, sieltä siis jatkossa seurailemaan jos huvittaa! :--)



perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kohta se alkaaa..

No se Ilosaarirock! En tiedä kumpaa odotan enemmän, itse rokkia vai parin päivän "vapaata". Luultavasti sitä jälkimmäistä. Tällä hetkellä hermot vaan alkaa olla revitty aivan totaalisen riekaileiksi. Ei jaksaisi kuunnella enää yhtäkään mielenosoitusmölinää pienemmältä eikä itkupotkuraivareita isommalta. Huh. Ihana elää viikonloppu ilman rutiineja, ilman puheen jatkuvaa keskeytystä, ilman jatkuvaa siivoamista ja ruuanlaittoa, ilman että joku roikkuu koko ajan jaloissa, käsissä, selässä... Saan syödä ruokani rauhassa silloin kun haluan, lämpimänä. Ei tarvitse nukuttaa ketään. Ei tarvitse syöttää ketään. Saan vaan olla ja tietysti viettää Jussin kanssa aikaa. Suoraan sanoen taidan olla aika poikki tällä hetkellä. Kuulostan varmaan kamalalta äidiltä joka vihaa kotimutsin hommiaan, mutta ehkäpä joku toinen kotimutsi tajuaa ettei se ihan niin mene.


Kotimutsin duunihan on loppujen lopuksi hienointa ikinä. On ihanaa olla tärkeä ja on ihanaa että joku kaipaa ja tarvitsee minua. Maailman hienointa on jakaa hetket kun lapsi oppii tai oivaltaa jotain. Isomman ipanan kohdalla on niin siistiä huomata, että hän on oikeasti alkanut kehittämään muistoja ja kertoilee niitä aina omituisissa tilanteissa. Silti on jo valtava palo ja halu palata esimerkiksi opiskelemaan. Aion toki viettää kotona vielä vuoden verran, siihen asti kunnes Alma täyttää kaksi. Sen pienempää en osaisi laittaa hoitoon. En silti ole ikinä kokenut samanlaista tunnemyllerrystä kuin tässä hommassa. Pienessä hetkessä hermo kiihtyy nollasta sataan ja nanosekunnissa se (yleensä) myös rauhoittuu. Olet iloinen kun lapset on iloisia, lasten ollessa pahalla tuulella myös oma mieli latistuu.


Tässä perheessä asia tuppaa myöskin menemään niin, että voin myöntää suoraan olevani helposti tulistuva luonne ja aivan sama homma on Sofiallakin. Se yhdistelmä ei välillä ole kaikista paras. Kun kiukutaan niin kiukutaan sitten kunnolla, toisaalta myös rakastetaan täysillä. Alma vaikuttaa toistaiseksi vielä rauhallisemmalta tyypiltä, isältään perittyä..


Tänään olisi luvassa vielä Lastenpop-ilmaistapahtumassa vierailua. Tarkoitus olisi toteuttaa sään salliessa samalla Sofian ensimmäinen piknik! Almakin viihtyi eilen hyvän tovin nurmikolla repimässä ruohoa. Ihana tämä rokkiviikko kun tässäkin kaupungissa tapahtuu jotain.

Hyvää viikonloppua kaikille ja rokkiin tulijoille käsky: Pitäkeehän hauskaaaa! :--) 
Niin ja kiitos vielä äitille joka pelasti ja mahdollistaa tämän rokin.<3

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Täällä taas!

Jokohan se olisi aika tulla takaisin ja alkaa taas postailemaan. Viimeksi se taisi tyssätä siihen, kun neiti Alman unentarve päiväsaikaan rupesi vähenemään. Vähentynythän se on nytkin entisestään, neiti vaan on oppinut useammin nukkumaan jopa parin tunnin pätkän päivällä. :) Almallahan on ikää kasassa jo hurjat 11kk ja muutama päivä päälle. Itse en tosiaankaan ole vielä sisäistänyt vauvavuoden loppumista ja sitä että oikeasti pitäisi jotkut synttärit järkätä. Ei minun pikkuinen voi vielä olla iso..


Niinkuin kuvastakin näkyy, Alma oppi seisoskelemaan jokunen tovi sitten. Nyt neiti vetää jo hirmuista vauhtia tukea vasten kävellen ja seisoo muutamia sekunteja myös ilman tukea. Iloisen luonteensa hän on säilyttänyt, tätä tyttöä ei kovin usein pahalla tuulella nää.<3 Hampaita löytyy neljä kappaletta. Maailman ihanin vauva, ehkä vähän äitin tyttö.. ;) Ei kuitenkaan vierasta oikeastaan ollenkaan.
Itse olenkin viettänyt koko kesän molempien tyttöjen kanssa kotona. Sofia on pitänyt koko kesän lomaa päiväkodista ja meno alkaa olla tässä heinäkuun puolessa välissä sellaista että huomaa seuran tarpeen ja puutteen.. Jussi sai heti sivarin päättymisen jälkeen töitä ja sielläpä ne hänen päivänsä kuluvatkin. Hirveästi mitään reissuja tai meininkejä ei olekaan voinut Jussin loman puutteen takia toteuttaa. Ensi viikonloppuna tosin olisi hurjaa meininkiä luvassa, Ilosaarirokkiin olisi tarkoitus suunnata! Ensimmäinen kahden päivän "loma" mutsille vuoteen, Alma ei ole ollut hoidossa kun harvoin yksittäisiä öitä. Taitaapa nekin yöt olla laskettavissa yhden käden sormilla koko vuoden ajalta.. 



Tässäpä nämä tämän hetken pikakuulumiset oikeastaan, lähinnä tarkoitus oli tulla kertomaan että takaisin ollaan ja blogi jatkuu. Kiitos muuten lukijat, olette näköjään tauosta huolimatta pysyneet.<3 Ihanaa kesää kaikille, postaustoiveet on todella tervetulleita ja niitä voi toimittaa tänne blogin kommenttiboksiin, Nimimerkillä isi-facebookkiin tai vaikka sähköpostilla mutsilaura@gmail.com. 
Palaillaan!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Kuis sujuu?

Tiivistettynä:

Dieetti viikko yksi: Sofia kipeänä, vissiin influenssaa liikkeellä johon ei rokotous tepsi. 
Dieetti viikko kaksi: Itse kipeänä.
Dieetti viiko kolme alkamassa juuri: Alma samaisessa taudissa.


Joten ei suju ei. Tällä hetkellä se on kai vaan myönnettävä ettei riitä aika eikä etenkään energia. Ensimmäinen viikko meni sellaisella kaavalla, että olin molempien neitien kanssa kolmelleen tässä kotosalla ja joko söin, treenasin tai yritin siinä sivussa suoriutua arjen hommista sekä hoitaa kipeää neitiä ja vauvaa joka päätti sillä viikolla olla viihtymättä missään. Joka ilta huipentui aina seuraavan päivän ruokien laittamiseen, se kun on tällä kuuden viikon superdieetillä tosi tarkkaa. 
Toisen viikon makasin kipeänä, äitini joutui kyyditsemään Sofiaa päiväkotiin koska kuumelukemat huiteli siellä 39 asteessa. Mätin kuitenkin ruokavalion kaikki ruuat väkisin naamaani ja homma toimi vielä jotenkuten. 
Nyt kolmannen viikon alkaessa Alma nappasi taudin itseensä. Täytyy myöntää etten ikinä ole nähnyt yhtä hyväntuulista ja samalla niin kipeää pientä. Yskä on jotain aivan kamalaa, kuume yli 38 astetta ja silti neiti hymyilee ja höpöttää vaikka äänikin on melkeimpä kadoksissa. Dieetin osilta on kuitenkin pakko luovuttaa, ei tästä mitään tule tällä hetkellä. Tulisin luultavasti hulluksi jos veisin tämän homman loppuun näissä lähtökohdissa. 


Dieetti on kyllä hyvä ja toimiva mutta samalla myös TODELLA aikaa vievä ja työläs. Ruokavalio on grammantarkka eikä perus kotiruoka tule kyseeseen, Tarkoittaa siis sitä, että Sofian ja Jussin ruokien lisäksi kokkailen myös omat ruokani. Myös ateriaväli ja syöminen ennen treeniä/treenin jälkeen on tosi tarkkaa. Tämän kun yrittää sovittaa tämänhetkiseen tilanteeseen... Noh, kaaos. 


Mennään kuitenkin kevyellä linjalla eteenpäin. Liikkuakin aion sen mitä pystyn. Ärsyttää. Rahaakin meni. Ei voi mitään, oma jaksaminen on tällä hetkellä etusijalla tässä tilanteessa... Kyllä tämä pullero tästä joku kaunis päivä vielä saa itsensä kasaan. :D
Nyt toivon vaan että Alma paranee. En ymmärrä miten pieni potilas voi jaksaa olla noin ihana ja reipas. :')<3

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Mutsi kuntoon!

Nyt loppuu tämä valittaminen ja löllerönä lyllertäminen. Asia vaan on niin, että jos ei ole tyytyväinen itseensä, on tehtävä jotain. Se on sisäistetty, ok. Eilen pitkän arpomisen jälkeen tein päätöksen joka pitää seuraavat kuusi viikkoa. Liityin FitFarmin kuuden viikon superdieetille. Kunnon treenaamista ja tarkkaa ruokien punnitsemista luvassa siis. Ennen sitä on kuitenkin pakko juhlia viikonloppuna synttärit, 18vee ja 20vee partyt kun jäi lasten takia juhlimatta..

Tästä voi tulla mielenkiintoista. Treenitausta kun on viimevuosilta... Noh, surkea. Yläasteella vielä tanssia harrastin ja sen jälkeen KAIKKI jäi. Kävelyä ja hyötyliikuntaa ylipäänsä tulee toki jonkin verran. Jossain välissä Sofian syntymän jälkeen taisin saada jonkin hetkellisen päähänpiston olevinaan urheilla. Kesti sitä jopa pari viikkoa. Olen laiska, en tykkää urheilusta. Tulevan kuuden viikon ajan aion kuitenkin jopa tehdä jotain. Aamu alkaa neljänä päivänä viikossa lenkillä. Lisäksi neljänä päivänä viikossa hurja kotitreeni. Ihan tosissaan hurja, tuossa äsken "vähän testailin" noita liikkeitä ja voin kertoa että huomenna liikkuminen (tai sanotaan ennemmin liikahtaminen:D) on luultavasti aika tuskaa.

Vähän voisi kehua tuota superdieettiä. Kysehän on siis FitFarmin nettivalmennuksesta. Sisäänkirjautuessa löytyy ammattilaisten tekemät ja viikottain päivittyvät ruokavaliot, treenit, treenivideot ja kaikki tieto mitä vaan voi tässä projektissa tarvita. Aivan mahtavalta ja sinänsä helpolta vaikuttaa. Ruokavalio valitaan sen mukaan kuinka paljon tiputettavaa on ja sivuilta löytyy myös mm. lihaton ja maidoton ruokavalio. Koko homma maksaa 49e ja koska hyvä ystävänikin lähti mukaan, meni maksu meidän kesken puoliksi. :)

Tiedoksi siis kaikille (etenkin tutuille): Maanantaista 2.2.2015 lähtien kuuden viikon ajan en istu kahvipöydässä syömässä pullaa, kuljetan omia eväitä mukana ja hoidan urheilupuolen kunnialla. En mätä karkkia, en syö ravintolassa, en käy baarissa.

Loppuun vielä totaalisesti aiheesta poiketen Sofian synttäriviikonlopun kuvia.

Maailman paras Titi-nallekakku, kiitokset Jussin äidille ja siskolle!



Itse prinsessa<3

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Sivari ei ole vaihtoehto.

Hyvät keskustelut serkun kaa :)

Heipä hei, vanhasta tottumuksesta pääsi tämä kirjottaminen venähtämään mutta nyt useamman lupauksenkin jälkeen sain tämän aikaiseksi. Kirjoittelemassa siis Jussi. :)

Jo kauan ennen ku miun kutsunnat oli lähellekään ajankohtaset, mie olin aina saanu sellasen mielikuvan että inttiin pitää mennä ja intissä käy kaikki. Vanhempana tottakai mielipiteisiin tuli lisäks että sivarit on nössöjä, neitejä ja homoja, ei muita. Tottakai sitä itekki oli automaattisesti menossa inttiin koska kuka nyt haluais tehä ilmasta työtä vuoden ajan.

Kutsunnoistakaan en muista että ois hirveästi mitään sivarista mainittu, Intistä kyllä riitti tekstiä pitkäks aikaa eikä kukaan kertaakaan kysyny onko joku menossa sivariin tai haluaako joku tietää siitä lisää. Niinpä minäki sinne inttiin päädyin. Lenkkeilin puol vuotta kohottaakseni kuntoa sitä varten, olin kotifaijana että saisin olla Sofian kaa ennen pitkää erossa oloaikaa ja ootin kauhulla päivä päivältä enemmän lähtöä.
Lopputulos: Muutaman päivän jälkeen rupesin miettimään toista vaihtoehtoa sille vaikka sivari edelleen epäilyttikin, ja viimeisenä iltana alikessun kanssa jutellessani tämä sanoi heti ihmetelleensä mitä ihmettä minä siellä teen kun tilanne oli mikä oli. Kunpa ois joku sanonu tuohon tyyliin ennen sinne lähtöä...

Nyt kun miun palvelusta on jälellä enää reilu puoltoista kuukautta, voin epäröimättä sanoa etten oo katunu päivääkään että vaihdoin palvelusta. Toki jos tilanne ois ollu toinen nii oisin käyny intin loppuun ja viihtynyki siellä, mutta ei tämä sivari todellakaan sen huonompi vaihtoehto ole, eikä sellasta kuvaa pitäs antaa kenellekkään.
Nytki tässä yks päivä tuntu jotenki naurettavalta ku miun entinen pomo kehotti muille soitellessa olemaan mainitsematta siviilipalvelusta ettei se pilaa miun mahiksia työnhaussa. Täh?? Mie oon just ollu vuoden töissä ja se on huonompi juttu ku että oisin rämpiny metässä ja leikkiny sotaa..?
Nyt kaikki sotaintoiset on silleen: "Mutta intti tekee pojista miehiä.".. Samaa sarjaa ku: "Inttipojat on nii komeita." Öööö, okei?.
Ja onhan ne joo tosi hienoja ne inttimainosvideot joissa ajellaan tankilla ja räjäytellään kaikkee..

No joo anyway. :D Miun pointti on se että sivaria pitäs tuoda enemmän esille ja antaa semmonen kuva ihmisille että ei se oo mikään häpeä tai väärä valinta mennä sivariin jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Mieki tunnen olevani paljon enemmän hyödyksi tuolla sairaalalla ku metän keskellä. Eikä meistä sen huonompia ihmisiä tule vaikka ei poterossa viihdytäkkään... :P



Mut hei! Asiasta kukkaruukkuun, tänään oli erityisen erityinen päivä sillä meidän pieni-suuri prinsessa Sofia täytti tänään jo 3 vuotta! Hui kamala että se on jo iso tyttö. :o Juhlistettiinkin sitä jo tänään käymällä leikkimässä Carelicumin mukulakadulla ja illalla kakkukahvilla Satu-mummon kanssa ja sankari sai jo harjoitella kynttilöiden puhaltamista viikonlopun juhlia varten. :) Ja niin, ollaan tässä viime aikoina Sofian kaa kovasti opeteltu kuivaksi ja onki jonkun aikaa jo ollut päivisin vaipatta ja tänään on jo toinen yöki ilman. :D

Mukulakadun kauppias

Puuuuuhh!

Mutta näin, pääsin purkamaan mielipiteitäniki tässä ihan tarpeeksi ja nyt on muutenki varmaan ihan hyvä aika lopetella tältä erää. Huomenna pitääkin taas lähteä tonne sairaalaan töihin ku minusta nyt ei ollut miestä käymään sitä armeijaa viikkoa enempää :D

Kiitos, hei.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Loistavaa huomenta.

Kun levottoman yön jälkeen heräät flunssaisena vaille kuusi siihen, että vauva möllöttää sängyssään silmät yhtä pyöreänä kuin silloin keskellä yötäkin, yrität tainnuttaa sen maidolla jotta saisit vielä muutaman minuutin unta ennenkuin isompi herää, ei aamu ala ihan sillä oikealla jalalla. Vauva syökin, koko pullon, ja rupeaa sen jälkeen höpöttämään. Silmät kuitenkin pysyvät vielä kiinni. Pomppaat puolen tunnin ajan noin minuutin välein sängystä laittamaan tutin suuhun koska ne silmät ovat edelleen kiinni. Höpötys ei lopu, ei tietenkään. Vaille seitsemän silmätkin aukeavat taas. Otat vauvan epätoivoisena viereen koska omat silmät eivät pysy auki. Sillä sekunnilla isompi tulee itkemään ovellensa että sänky on märkä. No, anti olla, vauva kainaloon ja tsekkaamaan sänky. Tippa kuolaa.

Sofiakin nousi väärällä jalalla. Unet jäi vissiin kesken sen kuolatipan takia. Voi sitä marinan ja murinan määrää. Kahdeksan maissa pienemmän marmatus on jo sitä luokkaa että sänky kuulostaa kutsuvan. Kahdeksan jälkeen koittaa totaalisammuminen. Isompi ilmoittaa että on kakkahätä. "Tule minun kanssa vessaan." Minäpä tulen. Puoli yhdeksän Alma päättää taas ettei huvita nukkua.

No mutta hei, huomenna on lauantai ja käytettävissä kaksi vanhempaa. Aina ei voi mennä ihan putkeen eikä etes lähelle sitä. Pitää sitä välillä saada muistutus siitä että tosiaankin on kahden pienen lapsen mutsi. Sitäpaitsi tässä vaiheessa on jo ihan voittajafiilis, Jussi tulee parin tunnin päästä kotiin ja kaikki on vielä ihan järjissään. Ti-ti nalle synttäriastioistakin tuli saapumisilmoitus! Kakuntekijäksi lupautui Jussin äiti sekä sisko, Sofia saa siis jopa Ti-ti nalleksi tunnistettavan kakun, jes. :)

Hyvää viikonloppua, ensi kerralla lupaan että Jussi kirjoittelee.